Lennä kuin PERHOnen

"Elämä on rikas niille, jotka uskaltavat"

Lennä kuin PERHOnen

Syksyllä 2024 silmiini osui ilmoitus somen ihmeellisessä maailmassa. Malmilla Perhon Liiketalousopistossa https://perho.fi/ alkaisi marraskuussa matkailun koulutus. Luettuani ilmoitusta eteenpäin aistin, että tähän täytyy nyt tarttua. Aluksi mieli vastusteli, keksi tekosyitä, miksi ei Helsinkiin, olinhan kokeillut asumista siellä jo kaksi kertaa. Olin vannonut itselleni, etten koskaan enää Helsinkiin muuta. Jälleen kerran sain todeta; vannomatta paras. Tuntemus eteenpäin menosta oli kuitenkin niin vahva.

Rakastan kirjoittamista

Syyskuussa 2024 olin aloittanut kirjoittamisen kurssin. Olin jo päättänyt lähteä marraskuussa Helsingin Aurinkolahteen pelkästään kirjoittamaan viikoksi. Olin omalla henkisellä kasvun matkalla. Oma suuntakin oli hiukan hukassa. Kirjoitin tuolloin elämäntarinaani auki terapeuttisessa mielessä. Kirjoittaminen erilaisissa ympäristöissä avartaa mieltä ja tuo uutta näkökulmaa. Luovuus kukkii, kun lähtee pois koti ympyröistä.

Helsinki Aurinkolahti syksyllä 2024

Asustelin syksyllä 2024 vielä Turussa. Minusta oli tuntunut jo pitkään, että jokin ajanjakso oli tullut päätökseen. Asiat eivät oikein edenneet mihinkään. Olin kyllästynyt olemaan työtön vaikka tekemistä minulla uteliaalla aina on. 

Mietin, että jotain olisi mukava vielä tehdä. Olisiko se työ, joka ei tunnu työltä. Halusin jotain omaa. Jotain uutta, jota en osannut tuolloin tarkemmin määritellä. Jotain sellaista mihin minulla olisi intohimo. Tämän kuvan otin sattumalta eräästä turkulaisesta kahvilasta. Tuolloin oli jo selvät merkit tulevasta ilmassa, en vain vielä nähnyt niitä.

Tämän kuvan nappasin sattumalta eräästä turkulaisesta kahvilasta keväällä 2024.

Päätin lähteä kokeilemaan avautuisiko Perhon ovi. Makustelin sanaa, matkailu, mikä ihana syy edetä. Minähän rakastan matkailua. Tässä olisi nyt se kauan kaivattu mahdollisuus, tartu siihen. Mieli pulisee omiaan, keksii jälleen tekosyitä miksei voi. Sydän sanoo puolestaan: because i can. Ei muuta kuin rohkeasti hakemusta sisään.https://perho.fi/

Lokakuussa omapostista löytyy kirje. Postia Perhon Liiketalousopistosta. Ennen postin avaamista mieli pulisee; En kuitenkaan pääse sisään. Hakijoita on liian paljon. Miksi juuri minä tulisin valituksi? Lopulta voittaa ajatus; olinhan kuitenkin yrittänyt. Olin hakenut vuoden aikana niin paljon työpaikkoja, että usko etenemiseen oli hiukan kadoksissa. Olin jo kypsytellyt mielessäni perusvastausta: "valitettavasti et tullut valituksi...." Mutta yllätys postissa lukeekin: Tervetuloa haastatteluun Perhon Liiketalousopistoon.

Matkaa Malmille

Uutta tuntematonta kohti eteneminen on yhtä mielen myllerrystä. Tähän liittyy pelkoa, ajoittain ahdistaa, mutta odottavaa kutinaa mahanpohjassa. Olenko hullu? Joku sanoi minulle, taasko muutat. Muiden mielipide saa epäilemään. Työnsin epäilyt syrjään ja jatkoin matkaa. Antaa muiden mielipiteiden olla. Vahva sisäinen tieto kannustaa etenemään, se on kuin sielun polttoainetta. Matka lähtee liikkeelle yhdestä päätöksestä miettimättä sen enempää. On vain selittämätön tunne jostain. Pidemmälle ei näe. Joogassa olen oppinut hengittämistä. Ahdistuksen hetkellä käänny sisäänpäin. Ole vain ja hengitä; Just breath!

Minussa asuu seikkailija

Mitä vanhemmaksi tulee, ei ole enää niin helppoa opiskella saati muuttaa uuteen paikkaan. Kaikki muuttuu jotenkin hitaammaksi. Mietin syksyllä jaksanko enää lähteä eteenpäin. Vaikka olen aktiivinen, tietynlainen väsymys seuraa helpommin. Kuitenkin olen vasta viisikymppinen, nyt jos koskaan eteenpäin, kun jalat vielä kantavat. Pää seikkailee ajoittain omia teitään, mutta elämänasenne on utelias. Aja pelkoja kohti. Huomasin Turussa, miten pelokkaaksi olin tullut elämää kohtaan. Halusin pelosta irti. Nyt tai ei koskaan olisi tehtävä valinta. Lähteä vai jumittua paikoilleen. Päätin lähteä.

Uusi polku alkaa

Ja niin vain kävi, että uusi ovi avautui marraskuussa 2024. Pääsin opiskelemaan Matkapalvelujen myynti- ja välitystoimintaa Perhon Liiketalousopistoon. Marraskuun ajan kävin opetuksessa Turusta Malmilla. Liikkuminen ei minua haitannut alkuun, mutta ennen pitkää matka Turusta Malmille olisi käynyt raskaaksi. Jotenkin asiat vain järjestyvät ihmeellisellä tavalla, kun pyörä lähtee liikkeelle. Kirjoitin tämän runon juuri noihin aikoihin, kun tie Malmille kohti Perhoa alkoi avautua.

Tie vie Espooseen

Olin pitkään pohtinut mitä elämälläni tekisin. Runoillessani 2024 syksyllä heitin ilmaan toiveen, että jos on vielä joku tie niin näyttäkää se minulle. Samalla mietin haavettani asua merenrannalla. Unelmia, joita minulla vielä on toteutettavana. Loputonta uteliaisuutta elämää kohtaan.

Muutin Turusta Espooseen joulukuussa 2024. Espoosta Malmille oli hiukan lyhyempi matka. Espoo sijaitsee siten, että merenrantaa pitkin pääsee Helsinkiin saakka. Mentaliteettini elämässä on aina ollut; mene eteenpäin, jos jokin elämän osa-alueista jumittaa. En halua olla se, joka ei uskaltanut. Harmitella tekemättömiä päätöksiä. Mutku ja sitku eivät kuulu sanavarastooni.

Matkaa merenrannalle

Tykkään asua paikassa, jossa on meri ja metsä. Espoo oli vaihtoehto ensimmäiseksi asuinpaikaksi pääkaupunkiseudulla. Ihan merenrannalle ei tosin helposti pääse asumaan, mutta olen jo kilometrin päässä. Matka Lapista Espooseen on ollut pitkä, mutta antoisa täynnä monenlaista, surusta iloon ja siltä väliltä. Jos matkanteko olisi helppoa, olisinko nauttinut kaikesta siitä mitä olen saavuttanut. Tietynlainen vauhti on hyväksi mielelleni. Mieleni on kuin lankakerä, joka saattaa lähteä itsekseen purkautumaan joka suuntaan. Mielen kasassa pitäminen on ajoittain työlästä. Rentoutumiseen onneksi löytyy keinoja kuten hakeutuminen jonkin vesistön äärelle. Merenrannalla rauhoitun. Mieli hyötyy suuresti merelle tuijottelusta.

Espoon Matinkylässä meren rannalla

"Todo mundo es mi casa"

Olen pienestä pitäen rakastanut liikkumista. Ensimmäinen matkani ulkomaille sijoittui Espanjan Lanzarotelle. Tämä matka oli merkittävä. En olisi halunnut palata suomeen Rovaniemelle 30 asteen pakkaseen. Olimme Lanzarotella kaksi viikkoa joulukuussa. Matkakärpänen puraisi pahemman kerran. Tästä matkasta jäi selittämätön kaipuu. Lähtemisen kupliva jännittävä tunne kehossa. Sielu kaipaa seikkailulle, jossa voi tapahtua mitä vaan. Voi tavata uusia ihmisiä. Olen toisaalta ihmisläheinen toisaalta introvertti. Ajoittain tulee ihmisähky, mutta sen kanssa on elettävä. On vedettävä rajat, otettava omaa aikaa. Olen saanut kuulla satoja tarinoita. Jokaisen tarina on oma arvokas matka.

Muistan vieläkin lähes kaikki tapaamani ihmiset. Vaikka olin vasta 12-vuotias, muistan Lanzarotelta puutarhurin, kauppiaan ja tarjoilijan. Ihmiset ovat olleet merkityksellisiä elämäni matkalla. Jokainen heistä on opettanut minulle jotain. Usein pyhä kohtaaminen on tapahtunut rannalla, jossa on käyty pitkiä merkityksellisiä keskusteluja. Matkapalvelujen tunnilla tehtiin maatyö WIX- kotisivuina. Yllättäen minulle napsahti Espanjan Kanarian saaret, joihin Lanzarote kuuluu yhtenä saarena. Tästä heräsi vahva aistimuisto.

https://heikkilak.wixsite.com/my-site-2

Mielen maisemassa muistan Lanzaroten pitkät leveät rannat, sinivalkoisia kalkkitaloja ja tuliperäisen maaperän. Monipuolinen opiskelu kirjoittamisen ja matkailun parissa on herättänyt minussa matkarunoilijan. Tässä runo muistojeni pohjalta ensimmäisestä matkastani Espanjan Lanzarotelle.

Joskus sitä ei näe mitä on

Heinäkuussa 2023 jäin työttömäksi. Jouduin siinä pohtimaan, mitä elämä voisi vielä antaa. Mitä minä elämältä halusin? Toisaalta oli tarve pysähtyä, toisaalta tarve lähteä liikkeelle. Lähdin matkustelemaan joko virtuaalisesti tai fyysisesti. Kävin reissuja aika ajoin niin koti- kuin ulkomailla. Matkustelin kuvien ja googlen avulla, koska raha oli tiukassa.

Olen kirjoittanut vuosia. Varsinaisesti aloin opiskella kirjoittamista matkailun opintojen ohella. Matkoista olen pitänyt matkapäiväkirjaa. Reissuista otan paljon valokuvia. Vuonna 2015 aloitettu blogi oli telakalla. Osin siksi, että puuttui punainen lanka. Perhossa ajauduin sitten opaskurssille.

Kuva Porvoon opastusretkeltä toukokuussa 2025.

Viestinnän tunnilla aloitettiin blogin kirjoittaminen. Kaivoin esiin telakalla olevan blogini. Yhtäkkiä kaikki oli selvää. Tajusin, että tässä tämä kaikki nyt on, kaksi intohimoani, kirjoittaminen ja matkustelu. En tosin tiedä vielä miten nämä kaksi saisi yhdistettyä työksi niin, että saisi jonain päivänä elantonsa.

Opaskurssi on ollut oma huikea matka. Olen saanut opastaa niin Helsingissä englannin kielellä kuin lasten päivässä Vantaalla. Nähnyt erilaisia opastuksia Fazerilla ja ilmailumuseossa.

Matkaa Malmilla Perhon liiketalousopistossa on ollut todella mielenkiintoista. En onnistunut saamaan keväällä 2025 harjoittelupaikkaa lukuisista yrityksistä huolimatta. Ajauduin opaskurssille. Opiskelin samalla espanjan kieltä ihan omaksi ilokseni. Teen mieluummin omalla ajallani jotakin kehittävää kuin istun sohvalla ja odotan että jotain tapahtuisi. Työovi ei ole auennut sadoista hakemuksista huolimatta. Kai se on niin, että joskus vanha ovi pysyy tiukasti kiinni, jotta älyäisi avata uuden oven.

Vantaa Ilmailumuseo lasten päivä 17.5.

On ollut mahtavaa opastaa erilaisia ihmisiä eri ikäluokista. Yhtenä päivänä oivalsin, että täällä minä menen viisikymppinen nuorison joukossa. Tämä on suuri rikkaus olla eri-ikäisten kanssa. Miten hienoa nähdä ja kokea. Koen olevani rikas, koska pääsen kurkistamaan eri maailmoihin aivan kuin elokuviin samalla kirjoittaen omaa käsikirjoitustani uusiksi. Olen kiitollinen!

Oppiminen on elinikäistä

Yhtenä päivänä koulumme ruokalassa, jossa on muuten jäätävän hyvä ruoka. Syödessäni nostin katseeni ja näin tuon ylläolevan kuvan. Tulin siksi, joka haluan olla. Olen löytänyt Perhossa omat juttuni. Olen löytänyt itseni. Olen tavannut huikeita ihmisiä, tullut kohdatuksi, saanut kannustusta. 

Kiitos älyttömästi kaikille ihanille tapaamilleni ihmisille🩷

Opin, ettei koskaan ole myöhäistä millekään. Ei ole myöhäistä oppia uutta, kulkea jotakin tavoitetta kohti ja ennen kaikkea toteuttaa unelmia. On kuljettava ennakkoluulottomasti ja rohkeasti. Uskallettava kohdata ihmisiä ja asioita. Mielen pahin este on pelko. Hyppää juuri sitä kohti mitä pelkäät eniten. Sano kyllä!

"Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan".

- Muumipappa, Tove Jansson -

Matka jatkuu seuraaviin seikkailuihin!

Hyppää mukaan matkaani seuraamalla blogiani: http://aistiaromein.blogspot.com

Adios amigos!