Ratikassa numero 15
Matkatarinoita
Jotenkin eksoottisempi lähimatka tiedossa. Ei kuljeta tavanomaisia kaupunki reittejä vaan metsäisempää tietä. Meri näkyy alkumatkasta aika pitkään tuolla puiden takana jossain.
Pysähdys pysäkille. Kaikenlaisia Ihmisiä tulee ja menee. Jokaisella oma tarinansa. Mielenkiintoista.
Vermon raviradan tuntumassa ollaan. Mistä sen tietää? Ratikassa sanotaan aina missä ollaan milloinkin. Tämä on kyllä neitsyt matkailijalle kiva juttu.
Karvakorvillekin sopiva paikka. Ei sitä ikinä tiedä mihin päätyy, kun lähtee lähiseikkailulle. Mutta se on kivaa, että rahaa ei kulu paljonkaan. Matkalta pääsee kotiin yöksi. Näkee ja aistii, mieli virkistyy arjen seikkailulla.
Hyppään Espoon Keilaniemestä ratikkaan numero 15. Reitti vie Espoon Keilaniemestä Itäkeskukseen. En tiedä vielä missä jään pois, olen lähimatkalla. Katsotaan mihin päädyn. Helppoa ja edullista lähimatkailua. Hyppää kyytiin.
Ratikan penkit ovat keltaiset. Passaa se istua keltaisiin nahkapenkkeihin. Keltainen on mieltä virkistävä väri. Keltainen väri yhdistetään iloon, positiivisuuteen, optimismiin, valoon, energisyyteen, luovuuteen, älykkyyteen ja toivoon, sanoo google.
Jotenkin eksoottisempi lähimatka tiedossa. Ei kuljeta tavanomaisia kaupunki reittejä vaan metsäisempää tietä. Meri näkyy alkumatkasta aika pitkään tuolla puiden takana jossain.
Edessäni istuvan naisen valkoisessa kassissa lukee; "Jesus loves you".
Nainen näppäilee kännykkää hymy huulillaan. Mitä luultavimmin kotoisin Ukrainasta. Kaipaakohan tämä sinne, mietin. Aistin surua ja kaipuuta.
Matka ei ole vielä edes alkanut ratikalla niin olen kirjoittanut kahden ihmisen elämäntarinaa kännykkäni päiväkirjaan.
Käytävällä seisoo kasvoiltaan ruskeaksi ahavoitunut mies. Hän puhuu itsekseen ja juo ärräkahvia. Kahvin tuoksu levittäytyy ympäriinsä. Sanotaan, että yksinpuhuvat ovat älykkäitä. Tiedä sitten. Miehen sinisistä silmistä paistaa eletty elämä.
Istun kuin lapsi konsanaan eka kertaa ratikassa. Innoissaan alkavasta matkasta. Arjen luksusta. Jännittävää matkaa. Virkistävää. Ratikassa joku minua viehättää. Se kulkee hauskasti tien päällä mutta kuitenkin raiteilla. Mutkittelee, hidastaa ja kiihdyttää, mutta eri tavalla kuin bussi jotenkin pehmeämmin. hsl.fi
Maisemat ovat kyllä vertaansa vailla. Katselen ympärilleni. Katselen kaunista suomea. Rauhallista ilmapiiriä. Kiitän siitä.
Seikkailen ohi omakotitaloalueen, läpi sen metsien. Ratikka kiihdyttää, välillä hidastaa ja pysähtyy.
Näen taidetta pysäkillä. Matkarahalle saa vastinetta todella myös matkataidenäyttelyn muodossa.
Kuulutuksista huolimatta seuraava pysäkki menee minulta ohitse. En tiedä missä...jään pois Kustaankartanolla ystäväni kehotuksesta. Ystäväni hakee minut autollaan, vähän sompaillen löydämme toisemme😁
Pysähdymme Teboilille. Astuessani sisään Teboilille, on kuin matkustaisi ajassa taaksepäin lapsuuteni lappiin. Tuttu bensiksen tuoksu. Rasvan käry. Likaiset työmiehet. Ai että. Ostan murueskimon. Iskelmä musiikki soi kajareista. Mukava nostalginen tunnelma.
Päädyn lopulta Haltialaan Vantaalle. visitvantaa.fi
Ratikkareissulta metsäseikkailulle. Mikäs sen mukavampaa. Rauhallinen metsäkävely tekee nyt hyvää. Aistin lämmintä, mutta sellaista sademetsäistä ilmastoa. Oikein hyvä hengittää täällä metsän sylissä.
Vihreä väri on syvää. Vihreän värin sanotaan edustavan harmoniaa, tasapainoa, toivoa, rauhallisuutta ja uudistuksia. Ei siis ihme, että metsän sylissä on hyvä olla.
Pysähtyä voi vaikkapa evästämään, jos on eväät mukana. Tässä tapauksessa on nyt vain vesipullo. Nesteytys on matkalla tärkeää. Kesällä varsinkin.
Silta yli synkän virran sanotaan laulussa. Olo ei ole todellakaan synkkä hyvässä seurassa. Täällä mieli rentoutuu. Tuntuu siltä kuin olisi kauempanakin kotoaan. Kuuluu lintujen laulua taustalla. Mitäköhän ne viestivät toisilleen?
Keskikesää suomessa on nyt kukkeimmillaan. Tätä minä turisteille mielelläni näyttäisin.
Karvakorvillekin sopiva paikka. Ei sitä ikinä tiedä mihin päätyy, kun lähtee lähiseikkailulle. Mutta se on kivaa, että rahaa ei kulu paljonkaan. Matkalta pääsee kotiin yöksi. Näkee ja aistii, mieli virkistyy arjen seikkailulla.
Täällä Vantaan Haltialassa on myös kotieläintila. Tänne tarvitsee tulla uudemman kerran. Näkyi ulkona lampaita, hevosia ja lehmiä. On mukavaa kun voi lähteä aina uudelleen.
Adios Amigos!
Seuraavaan kertaan vaan ei tiedä missä😁
Kommentit
Lähetä kommentti