Aistien Mallorcaa

Uteliaana ihmisenä pitää aistia lähes kaikkea mikä on toisaalta raskasta, mutta taas toisaalta virkistävää. Tuntuu, että viikko ei edes riitä tutkimusmatkaan. Siksipä valitsen aina yhden tietyn matkakohteen ja sen ympäristön tutkimus kohteeksi. Jotta mieli pysyisi kasassa, en ahnehdi monia retkiä yhdelle matkalle. Matkan tarkoitus on myös levätä ja nauttia vaan hetkestä. Tässä kuvassa makoilen rennosti Platja de Santa Ponca ranta maisemissa.

Ajattelen, että on kivaa jättää jostain tietystä maasta jotain seuraavaksi kerraksi. Tykkään jättää oven raolleen. Voin palata uudelleen tutkimaan tiettyä matkakohdetta, jos siltä tuntuu.

Matkusteluun voi suhtautua kuten ystävyyteen, jatkamme siitä vuoropuhelua seuraavalla kerralla mihin viimeksi jäimme. Ajoittain ajaudumme erillemme, mutta voimme aina palata.

2024 päivää ennen lentomatkaa saavuin Turusta Helsinkiin sankkaan lumipyryyn. Takatalvi oli saapunut eteläsuomeen huhtikuun alussa. Niin kuin monesti ennenkin takatalvi lumipyryineen tulee kevään loppuun, tähän olemme tottuneet vai olemmeko? Joka kerta takatalvi minut ainakin yllättää. Lentoaika Palma de Mallorcaan on noin 4 tuntia. Lentokapteeni kuuluttaa; matkaa siivittävät myötätuulet.

Hassua, että eilen vielä raahasin matkalaukkua sankassa lumipyryssä tuulen tuivertaessa Aviapoliksen asemalta Scandicin hotelliin. Nauratti niin paljon. Olipahan seikkailu. 

Mustassa nahkatakissani viiletin Vantaan Jumboon lounaalle tapaamaan ystävääni.

Tänään ollaan jo ihan toisissa maisemissa. Tunnelmasta toiseen, lumipyrystä selvinneenä. Sää Mallorcalla näyttää pilvistä, tosin lämmintä on 20 astetta. Tunnelma on mukavan odottavainen. Mitähän tänään tapahtuu? Kenet tapaan? Mitä näkee ja kokee?

Pieni välispiikki. Lempihotellini Scandic Helsinki Aviacongress on loistava vaihtoehto aamu aikaiselle lentoon lähtijälle. Varhaisaamiainen 4.00 ja kuljetus lentokentälle 20.min.välein ovat parasta. Kyseisessä hotellissa on sauna ja uima-allas, joista pidän, mikä on tosin katoavaa perinnettä suomen hotelleissa. https://www.scandichotels.com/fi/hotellit/scandic-helsinki-aviacongress

Yövyn usein Vantaalla, koska tykkään aikaisista aamulennoista. Jää päivällä aikaa tutustua matka kohteen lähiympäristöön. Tässä vielä palanen Mallorcan Santa Ponsaa. Kävin ilmaiset porrastreenit saavittuani kohteeseen.

Aamiaisella nautitaan espanjalais herkkuja Churroja suklaakastikkeella. Aamiaisen jälkeen on mukava kävellä rannalla. Ensimmäinen päivä on pilvinen päivä. Tämä ei menoa haittaa, kunhan on lämmintä eikä ole lumipyryä. Aistin miten ihana merituuli käy kasvoilleni. Sen raikas tuoksu tekee hyvää keholle ja mielelle.

Kuvassa hotellin Casa Del Marin edessä olevaa rantaa. Merivesi kutsuu minua. Vesi on kylmää kuin suomen avannossa, mutta ei haittaa. Sisulla sinne vaan.

Olen siis paikassa nimeltä Santa Ponsa tai Santa Ponca espanjaksi. Kävelen ympäriinsä aistien paikan energioita. Ajattelin, että kyllä sää vielä auringoksi muuttuu. Pilvinen mutta lämmin sää ei haittaa kävelemistä. Päinvastoin kävely on mukavaa. Hellettä en kaipaa.

Jään juttelemaan paikallisen retkimyyjän kanssa. Ranskalaisnainen tervehti ohi kulkiessani iloisesti. Tunnin keskusteluhan siitä saatiin aikaiseksi. Tämä myy veneretkiä merelle katsomaan erityisiä paikkoja. Ei tullut oloa, että tyrkytettiin jotain. Parhaimmillaan myynti voi olla mukavaa keskustelua mahdollisesti tulevan asiakkaan kanssa. Tästä tulee parempi mieli ja tekee mieli palata uudelleen. Nainen kertoi miten oli aikoinaan saarelle päätynyt. Molempia kiinnosti sesongin ulkopuolinen matkustelu.

Hauska taide penkki havaitsin jutellessani retkiä myyvän ranskasta kotoisin olevan naisen kanssa. Värit piristävät mieltä puhumattakaan siitä, että saa jutella aidosti ihmisten kanssa. Olla vuorovaikutuksessa. Tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Matkustamisessa parasta on aistiminen. Tuo odottava kutiseva tunne vatsassa. Tunne siitä kun ei koskaan tiedä mitä uusi matka tuo tullessaan. Millaisia ihmisiä kohtaa. Millaisia keskusteluja saadaan aikaan. Uusi ympäristö on kirjoittamisen aiheita tulvillaan. Missä tulen vierailemaan? En hirveästi suunnittele matkaani tarkemmin vaan kuljen aistien kuljettamana. Täten voi löytää jotain arvokasta. Pyhiä kohtaamisia. Ajelehtia tunnelmasta toiseen. Kuten kuvassa löysin ihanan hyvinvointikahvilan El Toron kunnasta. Nimeä en enää muista.

Hotellini on merenrantahotelli H10 Casa del Mar = meren koti. Tämä on iso hotelli, jossa nautitaan runsas aamiainen. Hyvä aamiainen on matkani yksi kohokohta. Aamiaisella pärjää pitkälle päivää. 

Hotellista löytyy pieni kylpylä kahdella saunalla. Saunaan mahtuu istumaan peri kerrallaan. Uima-altaita on 2 ulkona ja yksi sisällä. Kylpylän ohessa on myös pieni kuntosali, jossa peruskuntolaitteet. Juttelen suomalaisen mukavan naisen kanssa. Hotellin valitsen usein sen monipuolisuuden perusteella. Koska matkustan yleensä muina kuin sesonkiaikoina, on ihanaa nauttia hotellin palveluista, jos sää on pilvinen tai muuten ei jaksa lähteä kauemmaksi.

Aivan hotellin edessä tien toisella puolella on maailman suurin uima-allas Baleaarienmeri. Meri kuuluu osaksi Välimerta. Virkistävään mereen voi pulahtaa hikisen patikointiretken päätteeksi. Mieltä voi lepuuttaa hetkisen vain tuijottamalla kaukaisuuteen.

Tykkään reissuissa kävellä paljon. Kävellen näkee ja kokee enemmän. Voi pysähtyä ottamaan valokuvia tai juttelemaan ihmisten kanssa, aistimaan kahviloihin tai uimaan mereen. Hyvät lenkkarit tai kengät ylipäätään ovat edellytys matkalla paljon kävelevälle. Mutta aah niin ihanaa on kävelyretken päätteeksi riisua kengät jalasta ja uittaa viileässä merivedessä.

Patikointia hulppeissa maisemissa Santa Ponsassa Calvian kunnassa.

Up up up! Hotellilta on vain noin 3 kilometrin matka näihin upeisiin patikointireitteihin. Ylös noustessaan näkee arkeologisia kaivauksia samalla.  Minusta tuo kuvassa oleva muistuttaa lähinnä kuohuviinipullon korkkia. Täytyykin nauttia myöhemmin lasillinen kuplivaa paikallista Cavaa espanjalaista herkkua.

Aistin laventelin tuoksua. Laventeli kasvaa täällä luonnonvaraisena. 

Muutama muukin patikoija tulee vastaan. Tervehdimme toisiamme. Koululuokka kuuluu olevan tutustumassa kaivauksiin. Opettaja hyssyttelee, että tulisi olla hiljempaa, etteivät häiritsisi muita. Minua naurattaa, espanjalaiset puhuvat paljon, saatikka lapset. Ei minua häiritse. On mukavaa, että reitillä on muitakin, jos sattuu vaikka jotain yksin matkustavalle.

Golf kentistään Mallorca tunnetaan. Korkealta ylhäältä näen golf kentän nimeltä Golf Santa Ponca. Golffareille tämä on oiva kohde. Erityisiä golf hotelleja alueella on useita. Seuraan hetken miten valkoinen pallo sujahtaa milloin minnekin, katoaa näkyvistä kunnes joku sen käy poimimassa jostain puskasta.

Todella monipuolinen kohde tämä Mallorcan Santa Ponsa. Varmasti tarjoaa jokaiselle jotakin. Paikallisten kanssa keskustellessani selviää, että

Santa Ponsasta pääsee bussilla helposti Palmaan. Bussi on erittäin edullinen. Käytössä on maksutapa, jossa voi maksaa matkan poistuessaan lähimaksulla sen mukaan kuinka pitkän matkan on matkustanut. Santa Ponsasta Palmaan on noin 25 kilometriä, matkalla näkee Magalufin tai Palma Novan. Mutta minulle riittää mainiosti lähimatkailu. Lähikunnan hulppeita Villoja. Matkalla eksynyt pariskunta tarvitsee opastusta. Teen parhaani puhuen englantia, espanjaa ja käsillä loput.

Muistelen, että aiemmin olen ollut viikon lomalla Palma Novassa. Muistan sen hienohiekkaiset rannat. Palma Nova sijaitsee pääkaupunki Palma De Mallorcan kupeessa. Pääkaupungista pääsee hyvin busseilla ja junilla lähes kaikkialle. Seikkailu mielellä liikenteeseen ja tutustumaan uusiin tuntemattomiin paikkoihin! Saatan palata jonain päivänä vielä k Valldemossa ja Sollerissa, joiden sanotaan olevan upeita paikkoja. Solleriin menee hauska juna, joka on kokemisen arvoinen.

Paikallista katutaidetta voi aistia läheisessä kylässä nimeltään Costa de la Calma. Täältä löytyy toinen toistaan ihanampia ravintoloita. Ihana ruuan tuoksu leijuu nenään. kävellessäni. Vatsa murahtaa saman tien.

Täältä löydät lisää tietoa Baleaareista: https://heikkilak.wixsite.com/my-site-2/baleaarit

Päiväkirjamerkintä 8.4. 2024

"Käpypuut huojuvat lempeästi miellyttävässä tuulessa. Ilma on leuto ja lämmin. Meri on turkoosinsininen. Mustia merenalaisia täpliä horisontissa. Muutamia valkoisia huippuja vuoristoissa. Vihreää joka puolella, onhan kevät täälläkin. Kasvit heräilevät ja kukat kukkivat huhtikuussa. Aurinko ei vielä ole polttanut niitä. Turistit loistavat poissa olollaan. On hyvä olla tässä vaan miettimättä yhtään mitään. Nauttia hetkestä. Jossain kaukana lipuu purjevene valkoisine viirineen, huojuu meren keinutellessa sitä puolelta toiselle. Istun korkealla näköalapaikalla. Takaani kuuluu pientä varisten säksätystä, ikäänkuin niillä olisi kurkussa jotain. Yhtäkkiä viereeni ilmaantuu Sauli Niinistön koira Lennun kaksoisolento, joka tuijottaa minua hetken kunnes omistaja huutelee sille jotain espanjaksi. Katselen maisemaa, jonka valkoiset kalkkikivitalot ja hulppeat villat osaksi täyttävät verkkokalvoni. Maisema on monipuolinen. Talo on valkoinen, jonka ikkunaluukut repsottavat avoinna. Vielä ei ole niin kuuma, että niitä tarvitsisi sulkea. Jostain viereeni tepsuttelee musta lintu oranssilla nokalla. Tämä patsastelija vain heittäytyy viereeni. Siinä me yhdessä tuijottelemme tyhjyyteen kauas merelle".

Päässäni alkaa soimaan biisi; Eviva espana!

Matkani jatkuu!

ADIOS AMIGOS🌞