Pääsiäinen Tampereella

Istun metrossa matkalla rautatieasemalle ja siitä edelleen junalla Tampereelle.

Päässäni alkaa soimaan Egotripin biisi Matkustaja. "Aina matkalla jonnekin, minne ikinä päätyykin, on puolitiessä jostain. Tietää sen varsin hyvin itsekin."

Espoossa on metro, Tampereella ratikka. Molemmat oivia kulkupelejä.

Kävellessäni kotoani Matinkylän metroasemalle aistin paljon. Kuulen linnunlaulua, tuoksutan raikasta sumuista kevät aamua. Sumu tuntuu iholla kostean viilentävästi. On mukavaa lähteä tekemään pieni 24 tunnin reissu. Pienikin lähtö virkistää mieltä.

Säästä viis, Tammerkosken rantaa pitkin kävellen Kehräsaareen.

Entiseen kotikaupunkiini Tampereelle on matkaa noin parisataa kilsaa. Helsingin rautatientorilta hyppään junaan.

Junassa on mukava käydä ravintola vaunussa. Ihana tuoreen kahvin tuoksu leijailee nenään. Nautin yleensä matkan aluksi Cappucinoa ja Croisanttia, mutta nyt otinkin jotain muuta. Motsarella pretseli maistui hyvältä. Ystävällinen ravintolavaunun junaisäntä lämmitti sen.

Kahvi maistui hyvältä kauramaidolla Iittalan teema mukista.

Konduktööri sanoo ettei sillä ole merkitystä, jos lipun aktivoi ennen aikojaan. Hyvä tietää tuokin. Kaikesta selviää puhumalla ja kuuntelemalla. Matkustamalla oppii asioita. Miten missäkin kuuluu toimia.

Ratinanrantaa kävellen kauniille Pyynikille.

Tuntuu kivalta mennä tapaamaan ystävääni. Hotelliin yöksi. Makoisat yöunet. Piitkä aamiainen. Kiireetöntä. Ei suunnitelmaa vaan mennään intuitiolla. Haaveilen rauhallisesta kävelystä Pyynikin kauniissa maisemissa.

Ratinanrannan penkillä istuen hetki Pyhäjärvelle tuijotellen. Kohta matka jatkuu. 

Kävellessäni rautatieasemalta Hämeenpuistoa kohti näen raitiovaunun. Kaupunki tuntuu muuttuneen. Se muistuttaa minua tammikuisesta matkasta Latvian Riikaan. Tampere on eurooppalaistunut.

Jatkan kävelyä eteenpäin päämäärättömästi. Poikkean odottelemaan ystävääni hämeenkadulla sijaitsevaan italialaishenkiseen viinibaariin. Nauttien samalla viinilasillista pääsiäisen kunniaksi aistin Tamperetta. Mietin miten paljon aistimuistoja tähän kaupunkiin liittyykään.

Ystäväni kanssa kävelemme kiireettä etsien mieluisaa ravintolaa Kehräsaaressa. Silmiini osuu tiiliseinässä teksti. 

Kehräsaaressa ei jaksa enää touhottaa.

Tampereen Hämeenpuistossa sijaitseva hotelli on ensimmäinen kertani tässä hotellissa. Kuva on huoneen kauniista metsähenkisistä verhoista. Huone sijaitsee ylimmässä kerroksessa. Penthouse i must say😊

Kuva alapuolella on sänkyni yläpuolella seinällä olevasta taulusta. Miten sattuikin. Kuvastaa matkailija kulkurin kuluneita kenkiä.

Pyynikin portaissa. Samalla saa pepputreenit ja raitista ilmaa. Pyynikki on suojeltua aluetta. Vaikka Tampere muuttuu Pyynikki ei. Ihanaa, että jokin pysyy samana.

Ilmaiset porrastreenit Pyynikin portailla ja huohottaen jatkan matkaa Pyynikin sydämeen saakka. Se on ehdottomasti kesäteatteri, joka kohta pian herää eloon. Täyttyy elämisen äänistä, musiikista ja näyttelijöiden kantavista huudoista Pyhäjärven selällä.

Pyynikin kesäteatteri odottelee jo katsojiaan. 

Rosendahlin rannalla aistimassa puhdasta, raikasta kevätilmaa. Järvivesi on vielä kylmää. Kokeilen vettä kädellä. Uimaan ei tee mieli vielä. Muistelen hiukan menneitä uintiretkiä.

Pienikin matka, yhden yön yöpyminen tekee hyvää mielelle. Arjen ympyröistä irtautuminen piristää.

Kesää odotellessa, voi tulla tarkastelemaan Tamperetta

uudelleen vaikkapa Pyhäjärveltä käsin. Lähteä Varalasta melontaretkelle.

Tai ottaa ne kuuluisat munkkikahvit Pyynikin näkötornilla☕️🍩

Niin tai näin😊

Tampereelle on aina mukava tulla uudelleen ja uudelleen🌞

Kuvat: oma galleria

Kuva: pixabay kahvi ja croissant