Turun seudun lähimatkailua


“Oppiakseen täytyy matkustaa.” 
-Mark Twain-

Paikallisilta kysyttäessä neuvoa tai opastusta päästäkseen johonkin kohteeseen, vastaus on usein empivä tai ettei tiedä. Tästä aiheesta kiinnostuneena pohdiskelen kuinka paljon ollaan yleisesti kiinnostuneita lähiseudusta tai kotipaikastaan. Nähdäänkö kotiseudun mahdollisuudet matkailijan silmin? Pidetäänkö itsestäänselvyytenä koti ympäristöä? Miten kaunista ja monimuotoista meillä täällä suomessa onkaan.


Turkua pimeällä -kuvan myötä tuli mieleeni eräs espanjalaisen kanssa käymäni keskustelu. Tämä Mallorcan saarelta kotoisin oleva henkilö oli kiinnittänyt huomion kuvaani instagramissa ja kysyi mistä tämä kuva on? Asunko minä kuvassa olevalla alueella. Itse pidin kuvaa ihan tavallisena maisemana. Mutta mallorcalainen oli aivan tohkeissaan, ihasteli ja taivasteli; miten upeaa onkaan siellä missä asut, hän sanoi. Juttelimme asiasta pitkät pätkät. Kutsuimme toisemme tutustumaan kotimaisemiimme. 


Useimmiten matkailu saattaa kohdistua kotimaasta toiseen maahan. Helposti lähdetään suomesta risteilylle Tukholmaan tai Tallinnaan. Samoin tehdään tänne tulevien matkailijoiden kanssa. Voisimme yrittää pitää turistit lähiseuduilla.

Harrastukseni ja asuinpaikkojeni kautta olen saanut tutustua moniin erilaisiin lähiseutuihin. Ilokseni olen huomannut miten hienoa meillä täällä suomessa onkaan.

Missä ikinä olenkaan asunut olen kolunnut joka kolkan ja niemen nokan. Luontainen uteliaisuuteni ja jatkuva oppimisen halu vievät minua eteenpäin. Maailmassa on vielä paljon tutkimatta, mutta teen arjesta juhlaa ja lähden usein tutkimaan ihan kotiympäristöä. Aina löytää jotain uutta ihan mistä tahansa.


Villa Järvelä on Littoisten järven rannalla sijaitseva kaunis ympärivuotinen uintipaikka. Täällä on monta saunaa ja paljut ulkona. Paljussa voi nauttia vain olemisesta. Katsella elokuun tähtitaivasta ja rentoutua. Turun seudulla voi nauttia sekä merestä että järvestä mikä on näin lapissa syntyneen näkökulmasta mielenkiintoista.

Yksi lempi harrastuksistani on ehdottomasti lähimatkailu. Lähiömatkailu tai lähimatkailu miten sitä halutaankaan kutsua, on hauskaa vapaa-ajanvietettä. Seuduilla, joissa on lähiöitä, on enemmän mahdollisuuksia lähiö matkailuun. 

Vapaapäivänä on kiva lähteä seikkailemaan kodin lähelle. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs. Reipas päivänreissu lähikuntaan piristää oivalla tavalla mieltä. Pääsee myös kotiin yöksi. Lähimatkailu ei vaadi paljon rahallista panostusta, mutta antaa mielen tasolla jaksamista arkeen.


Lähimatkailua suppaillen Turun Ruissalossa. Yksi kiva tapa on harrastaa ympäristön tutkimista vedestä päin. Voi vuokrata omat laudat ja lähteä katselemaan paikkoja mereltä päin. On hauskaa arvailla missä mantereella on mitäkin. Jos lähtee ryhmässä suppailemaan, tapaa muita saman alan harrastajia. Sup laudan päällä voi vaan olla ja rentoilla. Mieli lepää, kun taivasta katselee ja kuuntelee veden hiljaista liplatusta.


Turun Uittamolla kävellen. Kävellen aistii paljon. Kuvassa kauempana näkyvä Hirvensalo on omanlaisensa keidas, jossa laskettelukeskus ja merellisyys kohtaavat.

Lähimatkailua teen yleensä sekä ulkomaan matkoilla että kotimaassa. Tässä kirjoituksessani seikkailemme kuitenkin suomessa Varsinais-Suomen alueella. On jännittävää lähteä liikkeelle tuntemattomaan.


Olemme ylläolevassa kuvassa tutustumassa Raision alppiruusupuistoon. Tuskin tiesin puiston olemassaolosta ellei ystäväni olisi minua sinne vienyt. Samalla kertaa voi aistia sekä kauneutta että samoilla metsissä.

Lähimatkailussa on tärkeää seikkailullinen asenne. On valinta liikkua paikoissa, joissa ei arjessa tule liikuttua. Suunnittelemattomuus on hauskaa, täten voi tapahtua mitä vaan. Saattaa kokea jotain uutta tai tapaa uuden ihmisen, joka muuttaa näkökulmaa tai ehkäpä koko elämän. Pääasia on, että virkistyy
mielen tasolla ja katsoo kotipaikkaa uusien linssien läpi.


Metsässä kävellessä aistien. Metsä on Turun Skanssin viereisellä alueella. Eksyin metsäpolulle, jossa näin nämä kauniit sydänkivet. Joku oli tuonut ne meidän iloksemme.


“Elämä on joko uskalias seikkailu tai ei yhtään mitään.” 

-Helen Keller-

Aamuvirkkuna lähden yleensä aamiaisen jälkeen jonnekin joko kävellen tai muulla kulkupelillä. Matkalla voi niin sanotusti eksyillä. Saattaa löytää jotain ainutlaatuista kuten kuvassa Kaarinassa seikkaillessamme löytyi ihana mökkigalleria. Ajelimme metsän tuntumaan, jossa kaiken urbaanin kerrostaloalueen kupeessa nökötti ihana punainen perinteinen mökki. Omistaja kutsui sisään.


Astutaan rohkeasti sisään mökin kotoisaan tunnelmaan. Mökistä huokuu heti hyvät energiat, kun sinne astuu sisään. Paikan omistaja huokuu hyvää. Silmiin osuu kaunista katseltavaa. Taiteilijoiden töitä on ripoteltu ympäriinsä. Mökin mukava tunnelma on aistittavissa.


Mökkigalleriasta löytyi puhelias ja iloinen omistaja, joka kertoi mitä kaikkea siellä onkaan tarjolla.


Tuntemattomat taiteilijat pääsevät esille. Mökki galleriassa on esillä omistajan omia töitä sekä kirjallisuutta. Erikoisuutena on muutaman kerran kuussa olevat herkku-illat. Ideana on kokin laittama illallinen tietyn teeman mukaisesti. Teemaruokailu on joka kerta omanlaisensa, jossa on paitsi herkuteltavaa myös mukava tavata toisiaan. Tutustu tästä: https://mokkigalleria.fi

Olen ajautunut harrastamaan lähimatkailua. Ajelehtinut muutenkin elämän kuljettamana elämässäni paikasta toiseen. Turussa asuessani ystävieni kanssa lähdettiin käymään "vaan" jossain. Saattoi meillä olla joku suuntakin, mutta sen tarkemmin emme miettineet minne tie veisi. Joskus kääntyminen ennen tuntemattomasta risteyksestä tuo eteen uuden kokemuksen. Koska useimmilla ystävistäni on auto, mahdollisti se lähtemisen kauemmaksikin. Joskus lähden paikallisilla useimmiten kävellen. Kävellen pystyy aistimaan mahdollisimman paljon.

Lähimatkailua Turun Ruissalossa Saaronniemessä luonnon seikkailulla.



Paraisten keskustassa voi aistia Bahamaa. Monista paikoista voi aistia jonkinlaista ulkomaan tunnelmaa, samankaltaisuutta kuten tässä Paraisilla olevassa kuvassa.

Harrastan lähiömatkailua myös ulkomaan matkoilla. Valitsen matkakohteen sen perusteella miten pääsen kävellen helposti joka suuntaan. Kotipesä eli hotelli on mukava, johon voi palata lepäämään ja rentoutumaan. Aina ei kuitenkaan tarvitse matkata kotoaan kauas, jotta voisi aistia uusia asioita. Turussa asuessani ympäristö kunnat sijaitsivat noin 20 kilometrin säteellä. Matkasipa lähelle tai hiukan kauemmas pystyi silti tuntemaan, että olisi käynyt jossain pidemmälläkin. Mikä mielen riemastus💖



Kauniissa Naantalissa vierailin usein varsinkin kesäisin. Oli irtiotto arjesta lähteä päiväksi Naantaliin, vaikka tarvitsi matkustaa vain 13 kilometriä. Harrastin ajoittain Staycationia yöpymällä Naantalin kylpylässä.

Naantali on kaunis merenrantakaupunki. Siellä on varmasti jokaiselle jotakin vauvasta vaariin. Muumimaailma, rantaa, shoppailua ja herkuttelua. Pieniä putiikkeja. Naantali on kokonaan oma uniikki maailmansa.


Naantalissa lähimatkalla seikkailtiin vanhan kaupungin kujilla.

Raision kupeessa sijaitseva Playa Del Raisio on mukava paikka vierailla. Siellä on ravintolaa ja rantaa. Metsää ja merta. Kesäisin musiikkitapahtumia.


Raisiossa aistimassa merituulten tuiverrusta, metsän suhinaa ja lämpöisiä kalliokiviä.


Ei niin kiire, etteikö ehtisi istahtaa jätskille Paraisten rantaraitilla ja katsella maisemia. Lähimatkailuun kuuluu vahvasti ruokailu. Paraisilla kävimme syömässä sillan kupeessa Sattmarkissa. Kuvassa suomalaista lähiherkuttelua parhaimmillaan.


Suomessa useat paikat ovat avoinna vain kesä aikaan. Onhan kesämatkailu etelä-suomessa yleisempää, koska säät sen sallivat. Vuodenajoista voi nauttia ympäri vuoden ja matkustaa mihin tahansa suomessa. Useat matkailu paikat avataan keväällä ja suljetaan syksyllä.

Varsinais-Suomi on täynnä toinen toistaan upeita paikkoja.

Tässä pieni kurkistus Turun seudun lähimatkailuun.

Kettu on seikkailija. Tässä lopuksi pieni näyte tarinasta, jonka inspiraation lähteenä on Mökkigallerian omistajan maalaama upea kettutaulu.

“Kun kettu Pariisiin lähti”

Ketun seikkailut Pariisissa. Olipa rohkea kettu, joka päätti lähteä Pariisiin. Kettu kaipaili 
seikkailua. Ei paljon suunnitellut etukäteen. Hyppäsi koneeseen ja lähti riemukkaasti liikkeelle. Sen tuuhea häntä heilui rohkean matkan alkajaisiksi. Mustaa tassua toisen 
eteen. Nenällä nuuskien eteni kettu askel kerrallaan. Pysähtyi, jos oli tarvis. Jatkoi matkaa kun aika oli. Tutkien, ihmetellen Pariisin kaduilla ja kujilla. Aistien ranskalaista
tunnelmaa. Tuoreiden Croisanttien ja Cafe Ole'n tuoksujen perässä kuljeksien. Eräänä päivänä tapasi ranskalais kettu Pierren. Yhdessä nämä kaksi lähtivät tutkimaan ympäristöään. Pariisi on iso kaupunki, jossa on paljon aistittavaa. Kaupungin kadut menevät ristiin rastiin. Ranskalais herkkujen aromit sekoittivat kettu kaverusten suuntavaistoa. Ketut jäivät tuijottelemaan ulkona olevien pöytien ääressä istuvia herkuttelevia ihmisiä. Ihmeelliseltä kuulostavaa puheensorinaa. Odottaen, että herkkupala putoaisi. Jotkut ihmiset pudottivat jotain syötävää salaa muilta nähdessään nälkäisen kettu kaksikon. Sattuipa eteen taikahattu...


Kuvat: omasta galleriasta

Näihin sanoihin päätän tämän kertaisen seikkailun😊

“Näe maailmaa. Se on ihmeellisempi kuin yksikään uni.” -Ray Bradbury-

Seuraaviin seikkailuihin!

Adios Amigos!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Aistien Mallorcaa

Pieni palanen Espoota

Ratikassa numero 15

Viimeinen matka

Road trip Lahti-Asikkala-Vääksy