Viikonloppu Amsterdamissa

Tunnelmasta toiseen matka muistot

Kesäkuussa 2019 edessä oli viikonloppu sateisessa Amsterdamissa. Lennettiin Amsterdamiin Milanosta, koska alkuviikon olimme nautiskelleet aurinkoisessa Gardajärven Salossa. Kauniissa vuoristo maisemissa olisi viihtynyt pitempäänkin, joten sinne palaan vielä kyllä uudelleen. Siirtyminen paikasta toiseen vei yllättäen viikon matkasta kaksi päivää. Italiassa on ihanaa, jonka tutkimiseen täytyisi ottaa ihan oma viikko tai ehkä jopa kuukausi.

Lennokasta menoa

Lento Milanosta Amsterdamiin lähti aamulla aikaisin 5.00. Päätettiin yöpyä lentokentällä. Siinähän se yö meni vääntelehtiessä asentoa korjaten epämukavissa terminaalin kovissa nahkapenkeissä. Miten sitä oppii matkalla arvostamaan mukavia petejä. Niska kipeänä ja kroppa jäykistellen koneeseen, jolla oli oranssit raidat ja minkä nimeä en enää muista. Edullinen lento kahdelta aikuiselta 50 euroa. Odotellessamme koneeseen nousua  seurasin huvittuneena rankasti juhlineen britti polttariseurueen jälki mölinää. Sulhanen ei enää niin innoissaan ollutkaan. Näytti siltä, että peruisi koko touhun. Ymmärsin murre englannista ainakin sen, että polttarit olivat hieman venyneet.

Amsterdamiin saavuttaessa ei ollut mitään suuria odotuksia. Odottelimme majoituspaikan saamista keskusta-alueeseen tutustuen. Harhailin itsekseni siellä täällä. Aistin kaupungin energioita. Melko lailla rentoa ja jotenkin hyvin järjesteltyä koko kaupunki lentokentältä lähtien. Amsterdam tunnetaan kanaaleistaan. Luonnollinen liikkumismuoto ovat monenlaiset veneet. Koska kadut ovat hyvin kapeat, pyörällä pääsee hyvin etenemään.

Amsterdam on vesistö lauttojen ja pyörien kaupunki. Nämä kuljettavat suurimmaksi osaksi niin kaupungin omaa väkeä kuin meitä vierailijoitakin. Tämäkin on hyvin järjesteltyä ja kätevää. Tuntuu, että Amsterdamia on rakennettu kuin palapeliä.

Ainoa päässäni pyörivä toive oli nähdä Anne Frankin talo. Matkakaveri meni hierontaan, minä pyrähdin katselemaan löytäisinkö lapsuuden sankarini Anne Frankin talon. Olin lukenut Frankin kirjoittaman teoksen bunkkerissa piilossa olemisesta ja tuon ajan kokemuksista. Anne Frankin päiväkirja teki minuun aikoinaan suuren vaikutuksen. Se on totuudellinen kuvaus toisen maailmansodan juutalaisvainoista. 

Anne Franks house annefrank.org

Anne Frankin päiväkirja oli nuorena lempikirjani. Teos kertoo juutalaistytöstä sota-ajan bunkkerissa päiväkirjamerkintöjen avulla. Löytyihän se talo ihan ilman google mapsia. Sisälle taloon en mennyt, koska jono sinne oli melkoinen. Pystyin aistimaan tuntemuksia ihan koti oveltakin. Minua tämä tarina on koskettanut syvästi.

Anne Frankin talon edustalla.

Amsterdamilainen kissa katselemassa maailman menoa. Museo Kattenkabinett sijaitsee Amsterdamissa. Singel-kanavalla sijaitseva lautta Poezenboot toimii kodittomien kissojen turvapaikkana. depoezenboot.nl

Kylän ainoa kirkko Westerkerk, jonka näin, on renessanssiajalla rakennettu protestanttikirkko, jossa on kruunukattoinen torni. Hollantilaisen taitelijan Rembrandtin hauta sijaitsee täällä. westerkerk.nl

Tämä kuva kertoo Amsterdamista enemmän kuin tuhat sanaa. Veneet kuljettavat turisteja seikkailuille kanaalien kaupungissa. Edessä jälleen pyörien sarvia. Kanaalit ovat niin kapeita, että näyttää siltä kuin vene törmäisi seinään. Tässä vaaditaan kuskilta ajotaitoja.

Amsterdam tunnetaan paitsi pyöristään myös lukuisista pyörivistä postikortti telineistään. Kahvilan yhteydessä myytiin monenlaista turisti rekvisiittaa.

Tulihan se biisi mieleen: "Ajetaan me tandemilla, melutaan ja syljeskellään". Kotikylän tanhuvilla kysellään missä häät pidetään".

Amsterdamin keskustassa. Oikealla Rutger Brandt gallery.

arteinformado.com

Majapaikkaan siirtyminen tapahtui niinikään lautalla tai lossilla. Satamasta käveltiin noin kilometri. Tämä oli ihan tarpeeksi. Alkoi väsymys jo painaa. Mutta oli kaiken vaivan arvoista majoittua ainutlaatuiseen ympäristöön.

Zen henkinen asumistyyli viehättää.

Majoituspaikkana meillä oli Turun Aurajoen kaltaisessa vesistössä kelluva asumus useampi kilometri Amsterdamin keskustasta, jonne mentiin lautalla ja kävellen. Maisema on maaseutumaista muttei kuitenkaan. 

Lähikauppa Lidl siellä ainakin oli. Missäpä ei olisi. Ihan mihin tahansa matkustan, sieltä löytyy Lidl. Tosin välttelen käymästä Litukassa, kuten kotoisasti sitä kutsun. Kreikan pittoreskissä kylässä on kyllä suorastaan epätodellista löytää Lidl.

Majoituksen ikkunasta näkyy vettä ja puita. Muistan vieläkin huojuvien puiden kahinat tuulessa. Ilma oli sateinen ja tuulinen. Levolle oli kyllä tarvetta, joten majoituksen ihana kellunta usein siivitti unten maille.

Alkuviikko oli ollut ehkä liiankin hektinen siirryttäessä Gardajärvelle Milanosta ja takaisin. Mentiin junalla Bresciaan, josta bussilla Gardajärven Saloon. Kaksi päivää helteessä meni kokonaan matkustamiseen. Loppujen lopuksi vain kolme kokonaista päivää ehdittiin viettää Gardajärvellä mikä on todella vähän, jotta raaskisi levätä. On niin mukava aistia paikka kerrallaan. Lentokenttä yön jälkeinen väsymys painoi myös.

Aidot kaffet. Majapaikassa oli täysi varustus.

Hymyilevä aamiainen hyvän aamun aloittaa. Mikäpä tässä ollessa.

Majapaikan seinätaulu, jonka jälkeen tutustuin muun muassa eteeristen öljyjen maailmaan. Uskon johdatukseen. Näin jälkeen päin on hauskaa miettiä, että mitä onkaan edessään joskus nähnyt, se palaa takaisin elämään myöhemmin jossain muodossa. Tulee sellainen tuttuuden tunne.

Aamulenkillä ympäristö tutkien. Kelluva Airbnb majapaikka toiselta puolelta katsottuna.

Taksi veneellä eteenpäin kohti uusia seikkailuja. Tuolloin ei maksanut kuin muutaman euron kierros.

Koska Amsterdamin ehkä kuuluisimmasta punaisten lyhtyjen kadusta ei saanut ottaa kuvaa, tyydyin heiluttelemaan kättä "työntekijöille" ja otin sen yläpuolisesta osasta kuvan. Olisi ollut myös yksi "office" vapaana mikäli olisi halunnut vaihtaa alaa. Mieleeni jäi vahvasti myös tuoksu, jonka vielä tänäkin päivänä yhdistän johonkin kansalliseen nautintoaineeseen.

Majapaikan naapuri huumoria.

Majapaikassamme kaikki oli tehty itse. Oli mielenkiintoista huomata miten paljon voikaan tehdä käsin. Osa oli hankittu kirppareilta tai tehty kierrätys materiaalista. Täällä innostuin itsekin sisustamisesta ja kierrätyksestä. Seinästä alas vedettävä sänky oli kyllä mielenkiintoinen.

Täällä olisi voinut myös suppailla, mutta kelit eivät oikein houkuttaneet astua suppilaudalle.

Ilmaisia kirjoja kadun varrella sijaitsevassa kirjakaapissa.

Patsastelija on alankomaalainen kirjailija, jonka salanimi eläessään oli Multatuli😁

Loppujen lopuksi viikonloppu Amsterdamissa riitti ihan hyvin. Päällimmäiseksi muistoksi jäi sienimäinen tuoksu, joka leijui kaupungin yllä vähän joka paikassa. Eli kai sitä huumeeksi voisi kutsua. 

Minulle ei jäänyt oikeastaan minkäänlaista kokemusta siitä, että haluaisinko palata sinne vai en. Näin ja koin sen minkä täytyi.

Jos Hollantiin palaan, se voisi olla joku muu kohde. Kaupunkilomia voisi harrastaa tosin enemmän. On niin paljon aistimatta.

Seuraaviin seikkailuihin!

Adios amigos!