Matkakärpäsen puraisema
Hurja lento Lanzarotelle🙉
Oli joulu 1988. Ensimmäinen lentoni ulkomaille saattoi alkaa Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Lentokone suunnistaa kohteeseen Espanja. Kapteeni kuuluttaa lennon keston Kanarian saarille olevan noin kuusi ja puoli tuntia riippuen myötä tuulista. Ympärillä näkyy pelkkää valkoista pumpulia, kohta ei mitään, luukut kiinni.
Kanarian saaren nimi on Lanzarote. Pidän värikkäästä penkistä kiinni. Aivan kuin se jotain auttaisi. Kohta lähtee yläkiitoon. Apuaaa. Hurjan jännittävää. Korvat menevät lukkoon. Mitä sille pitäisi tehdä? Katselen muita matkustajia, näyttävät suhtautuvan tyynesti. Suljen silmät. Ensimmäinen seikkailu on alkanut.
Laskeudumme pääkaupunki Arrecifen kentälle. Varsinainen kohteemme Puerto Del Carmen sijaitsee Arrecifesta noin 10 km matkan. Muisti pätkii aika lailla. Muistan palan sieltä toisen täältä. Matka oli kuitenkin käänteentekevä elämässäni. Matkakärpänen puraisi pahemman kerran. Eikä tuo purema vaan tunnu paranevan vaan laajenee entisestään. Mutta mennään hetkeksi muisteloihin. https://visitlanzarote.es/en/volcanoes-lanzarote
Kuvat riittävät kertomaan
Käytän apuna muisteloissa www.pixabay.com kuvia. Omia kuvia löytyi muutama, mutta niiden laatu ei ole niin kovin hyvä. Tuolloin vuonna 1998 kännykät eivät olleet niin yleisiä eikä kuvien ottaminen niin helppoa kuin nykypäivänä. Mielikuvat jäivät kuitenkin elämään. Nuo tuoksut, tuntemukset ja sisäinen tunne. Näitä ei voi unohtaa. Kirjoitan mitä muistan aistien kautta.
Olipa tuo ihme
Tuliperäinen Lanzarote näyttäytyi minulle lapin tytölle pienenä ihmeenä. En ollut nähnyt juurikaan mitään muuta kuin lapin tuntureita, lunta ja pakkasta. Ihan kuin olisin astunut paratiisiin. Karun kaunis saari, jonka laavakivi maastot olivat yhtaikaa kiinnostavia ja jännittäviä tutkia.
Muistan, että laavamöykkyjä sijaitsi siellä täällä. Hotellimme lähistöllä olevalla ylä tiellä, jossa kävin salaa muilta tupakalla. Olin varhaisteini. Kaikki piti kokeilla. Sätkä suuhun mihinkäs muuhun ja pastilli perään ettei kukaan haista. Varmaan haistoi kilometrien päähän. Hui tupakkaa en enää suuhuni pistäisi. Mutta tuo meri.
Meren sokaisemaa
Tuolla matkalla ensi kertaa näin meren. Aivan kuin uusi avara maailma olisi avautunut minulle. Jokin suuri vapauden tunne. Vietimme Lanzarotella joulun aikaan kaksi viikkoa. Suomeen jäi lähes 40 asteen pakkaset. Muistan, että Finnairin koneen istuin kankaat olivat värikkäät ja istuimet olivat kaksi kolme ja kaksi. Hassuja asioita sitä ihminen muistaa. Aika iso alus minun pienessä mielessäni, joka teki pienen mutkan Atlantin valtameren yllä laskeutumisvaiheessa.
Paluumatkalla en jaksanut keskittyä katselemaan ikkunasta. Tuo ilme kertoo kaiken. Toisaalta tympäännys lähteä. Miksi pitää palata pimeään ja kylmään suomeen 30 asteen pakkaseen, kun voisi asua tuollaisissa maisemissa. Onneksi on musiikki. Voin uppoutua rauhassa Julio Iglesiakseen ja vain haaveilla meren rannasta. Sain matkalta keltaiset Sony Walkmanit, vedenkestävät tietysti.
Asuin tuolloin Rovaniemellä joten ihana 20 asteen lämpö perillä kohteessa on jäänyt iho muistiin. Tiedätkö sen tunteen, kun astuu koneesta ulos lämpimään ilmastoon. Kerosiini tuoksuu nenään, kun kävellään lentokenttäbussiin. Tunnelma on jotenkin odottavan jännittävä. Kaukana on se lumimaisema, saatikka talvi. Täältä en olisi halunnut palata koskaan suomen lappiin. Lämpö tekee atooppiselle iholleni niin hyvää, maiseman vaihto mielelle. Riemukasta. Täytyy lähteä, jotta voi palata.
Vulkaaninen maisema
Muistan matkalta merenrannan. Nuo äärettömän pitkät, kauniit ja leveät hiekkarannat. Meren suolaisen tuoksun. Yhtäkkiä silmiini osuu kuva joulupukista ratsastamassa kamelilla hiekka rannalla. Harmi kun ei jäänyt kuvaa tuosta hauskasta kohtaamisesta. Kuulen keltaisen Caterpillarin, joka työnsi hiekkamassoja tieltä. Olin nähnyt elämässäni lunta työntävän kauhakuormaajan. minua huvitti näkemäni. Vielä minä joskus asun meren läheisyydessä. Atlantin valtameri teki valtaisan vaikutuksen. Kaipuu merimaisemiin jäi pysyvästi aistimuistoon.
Lanzaroten sielunmaisemaa
Puerto Del Carmen vie minut ihaniin muistoihin. Lanzarotelle matkaan vielä joskus uudelleen. Aion käydä kohteita katsomassa, joita en tuolloin ymmärtänyt katsella. Koska en muista matkasta kaikkea aion aistia sen uudelleen. Vuosia kypsempänä ihmisenä. Millä tavalla näen sen nyt. Mitä kuvaisin. Mitä katsoisin. Mihin tutustuisin.
Huoneistohotelli Apartamentos Costamar on vielä olemassa. Lomahotelli on hyvä. Sijainti meren rannan välittömässä läheisyydessä. Matkaa lentokentältä vain noin 7 kilometriä. Uima-allas alue todella viihtyisä ja rauhallinen ainakin joulukuussa. Tosin nyt valitsisin jonkun toisen hotellin aamiaisineen. Huoneistohotellin terassilta pystyi katselemaan yli uima-allasalueen laajalti joka suuntaan. Ilmeisesti huoneistomme sijaitsivat ylimmissä kerroksissa.
On jännää miten hotellin nimi on niin syöpynyt mieleeni. Samoin sinivalkoiset matalat rakennukset. https://www.lanzarote-costamar.com
Ja mikä ruoka😋
Ei ihme, että naurattaa. Ruoka oli niin mielettömän hyvää. Valitsimme saman ravintolan joka kerta. Tästä ravintolasta jäi mieleen erityisesti Diana Steak sekä korviini soimaan espanjalaiset kitarat. Meinasin tukehtua pihviin, koska yksi näistä soittajista istui yhtäkkiä jouluaattona seurueeseemme kuuluvan mieshenkilön syliin. Muistaakseni jonkun ranskalaiset lensivät myös. Ehkäpä nauran tälle kokemukselle.
Kyllä nyt naurattaa. Herkullinen ilta-ateria Diana Steak espanjalaisella kitara musiikilla säestettynä. Nahkatakki tiukasti päällä. Joulukuussa illat saattavat olla viileitä. Ravintolan nimeä en muista, mutta rakennus oli tuon tyylinen.
Liekö enää olemassakaan koko ravintolaa. Mutta ne pihvit. En unohda koskaan sitä makujen harmoniaa. Diana Steak uuniperunalla aioli täytteellä. Aih että😋. Niin se maailma muuttuu, pihvit eivät enää maistu niinkään ja korona-aika ampui monta loistavaa ravintolaa alas. Vuonna 1988 koronasta ei ollut hajuakaan. Ei tiennyt mitä tuleman pitää. Hotellimme yhteydessä oli muistaakseni Silver baari. Nurkassa sijaitsevassa baarissa oli todella mehevät hampurilaiset, jotka sai mukaan foliopakettiin pakattuna. Mitä pimein baari, sitä parempi ruoka.
Ihmiset
Lämpimät ihmiset jäävät mieleen. Puutarhuri, kauppias, jolta ostin ekat keltaiset vedenkestävät Sony Walkmanit. Siistijät ja tarjoilijat. Ihmiset tekevät matkasta matkan. Jostain syystä kaveeraan aina Staffin kanssa. Liekö siksi, että itsekin olen ollut ihan tavallinen duunari. Kyllä se duunari duunarin haistaa.
Nukkuminen on yksi lempiharrastuksistani samoin rentoutua voi nostamalla jalat seinää vasten 10 minuutiksi. Joogassa Asanaa kutsutaan kauneuden lähteeksi. Tiedä siitä sitten, mutta jalkojen nosto ylöspäin tekee hyvää alaselän vaivoille.
Nautiskellen
Rusketuksesta päätellen paistoi muutamana päivänä. Tosin kyllä kahdessa viikossa osuu muutama aurinkoinen päivä. Tuolloin 90 - luvulla oli tapana pitää hupparia ja kollareita, joissa oli joku nimi, logo tai värikäs kuva. Nyttemmin tämä muoti on palannut, muttei ehkä niin värikkäänä. Pääasia, että vaatteissan viihtyy. Ei purista mistään. Ei edes vanne kiristä päätä matkalla.
Paluu Lanzarotelle
Haaveenani on vielä vielä palata Lanzarotelle. Matkailuopintojeni kautta olen tutustunut saareen vielä tarkemmin. Yllättäen minulle napsahti Kanarian saaret matka työkseni, joista tehtiin WIX-kotisivut. https://heikkilak.wixsite.com/my-site-2/lanzarote
Kävisin ainakin viinitilalla, jossa viiniköynnöksiä kasvatetaan erikoisella kuoppamenetelmällä.
Kävisin myös tutustumassa Yaizan kylään, joka on valittu maailman kauneimmaksi kyläksi.
Yhden tai jopa kahden päivän seikkailun voisi tehdä La Graciosan saarelle. Lanzarotelta pääsee lautalla helposti lähisaarille. Lautta matka maksaa noin 15 euroa. www.ferryscanner.com palvelusta lippuja myös suomen kielellä.
Anopinjakkarat
Lanzarote on kuuluisa luonnonvaraisista kaktuksistaan. Kultasiilikaktus on laji, jota anopinpalliksikin kutsutaan. Kaktuslaji on pienenä hauskan pyöreä, mutta saattaa muuttaa muotoaan ikääntyessään. Tuulimyllyt ovat osa maisema kuvaa ja saaren kulttuuriperintöä. Cesar Manriquen suunnittelema kaktuspuutarha "Jardin De Cactus" on näkemisen arvoinen matkailukohde. www.cactlanzarote.com
Timanfayan kansallispuistoon menisin vierailullani päiväksi tai kahdeksi. Lanzarote on mukava pieni saari, jossa matkat eivät ole pitkiä päästäkseen jonnekin. Esimerkiksi Puerto Del Carmenista matkaa tuliperäiseen luonnonpuistoon tulee noin 25 kilometriä. www.cactlanzarote.com
12-vuotiaana koettu matkakärpäsen purema on vienyt minua erilaisiin paikkoihin. Espanja on vetänyt minua aina puoleensa. Olen opiskellut espanjan kieltä ja kulttuuria. Espanja on kohdellut minua hyvin. Espanjalaiset ihmiset ovat ottaneet aina ikään kuin omakseen.
Olen matkustanut Espanjassa rannikkoa pitkin aina Gibraltarilta Barcelonaan saakka. Pysähdellyt saarilla kuten vaikkapa Puerto Rico. Lanzaroten ohella haaveenani olisi matkustella Pohjois-Espanjan ja Ranskan rajalla, Pyreneillä ja Santiago De Compostelassa ainakin. Näkemistä ja kokemista on vielä paljon.
Ehkä juuri tästä syystä palaan Espanjaan mielelläni aina uudelleen💓
Adios Amigos🌼
Seikkaillaan jälleen🥰
Kommentit
Lähetä kommentti