Aarteiden etsintää Kiasmassa
TAIDETTA AISTIMASSA
Valkoisen varren suloiset ulokkeet kuin valkoiset kupit kurkottaen valoa kohti maasta kohti taivaita tulee mieleeni.
Nykytaiteen museo Kiasma seisoo ylväänä Helsingissä, kaikkien aistien ilakoivassa keskittymässä. Naapureina ovat arkkitehtuurisen upea kirjasto Oodi, Musiikkitalo ja vähän kauempana Finlandia - talo.
Astuessani pyörö ovien yhteen sektoriin, venäläis nainen heilauttaa kättään pyytäen minua tulemaan kanssaan. Nauramme yhdessä, kun astelemme sisälle pyörö ovista. Vaikken ymmärrä kieltä aistin mitä tarkoitetaan. Kommunikoidaan miten osataan vaikkapa naurulla.
Katossa näen ensimmäisenä Monira Al Qadirin teoksen. Minulle se tuo mieleen värikkään molekyylin. Tekisi mieli heti koskettaa sen pintaa. Tuntuisiko se öljyiseltä? Mietin sattuisiko sen pudotessa päähän vai olisiko materiaali kevyttä ja ilmavaa. Toisaalta näkymästä alkaa tekemään mieli donitsia.
Täältä lisää: https://kiasma.fi/nayttelyt/monira-al-qadiri/
Kiitos Kiasma! Oli jälleen niin antoisa kokemus risteyskohdassa taiteen ja ihmisten äärellä. Lähden astelemaan kohti Finlandia taloa. 2.8. alkaa seuraavanlainen näyttely "Valoa kohti". Mieleni kestää yhden taide aistimuksen päivässä. On hyvä seurata hetki jotain ihan muuta. Täällä tuoksuu puun tuore tuoksu. Tästä tulee lapsuuteni lappi jotenkin mieleen. Luonnossa kasvanut. Luonnon kokemuksen voi löytää ihan mistä vaan mietiskelen.
Istun hetken Töölönlahden laidalla. Ilma on sopivan lämmin. Rauhan tilan voi saavuttaa missä vaan. Katselen ihmisiä, jotka kiiruhtavat kuka minnekin. Vesi on ihan hiljaa. Näen uuden tuttavuuden kelloköynnöksen.
KIASMA
Luen jostain, että sana Kiasma tarkoittaa oikeastaan risteyskohtaa. Kohtaamisia taiteen ja ihmisten parissa. Kännykkään ei tuijotella. Voi nostaa reippaasti katseen. Viipyä taiteen parissa niin kauan kuin haluaa. Taidenäyttelyssä käynti virkistää mieltä. Kirjoittajalle tuo uutta näkökulmaa pyöriä aistimassa erilaisia taidemuotoja. Vaikka ei kaikesta pitäisikään, on ajoittain hyvä hypätä oman tutun ympyränsä ulkopuolelle. Yrittää ymmärtää vaikkei ymmärtäisikään. Katsella värejä, teemoja ja tutkia mitä kaikkea ihmiset osaavat tehdä.
Ole se Helmi, joka loistaa, juolahtaa jostain mieleeni.
LUMOUS JA TUHO
Siellä se loistaa yksinäisenä. Valkoisena sileäpintaisena. Yksinkertaisena. On vaan eikä vaadi mitään. Kaunis helmi. Taiteilija Al Qadir puhuu öljystä. "Lumous ja tuho" englanniksi "Deep Fate" on taiteilijan luoman näyttelyn nimi. Ajankohtainen aihe ilmastonmuutos öljyn näkökulmasta. Öljyä on kaikkialla mitä ostamme. Tuota en tullut edes ajatelleeksi. Öljy tuo sekä vaurautta että kriisiä. Niinhän se on ei niin pahaa ellei jotain hyvääkin. Ajaudun katselemaan oireita.
OIREITA
Kävely suoliston läpi on merkillinen kokemus, joka pistää naurattamaan. Kuulen pörisevät ajoittain pulputtavat äänet. Punaisen eri sävyiset värit, jotka piirtyvät silmien verkkokalvoille. Suoli on ahdas joten joudun koskettamaan sen samettista pintaa, kun vastaan kävelee ihmisiä. Mietin, että tässä me olemme kaikki saman suolen sisällä. Mitä jos suoli olisikin täynnä? Naurattaa taas omat ajatukseni. Mistä näitä tulee?
Suolen sisäinen kävely on ainutlaatuinen kokemus. Mielikuvitukseni lähtee lentoon. Jos tuolta toisesta päästä tulisikin vettä. Taitelija Dafna Maimonin silmin ihmiskeho kuvataan erilaisine osineen ja oireineen. Seinässä olevan artikkelin mukaan taiteilija on innostunut aiheesta, koska kehomme kantavat mukanaan ja ilmaisevat erilaisin oirein niin iloja kuin suruja. Keho puhuu. Kertoo omaa tarinaansa. Kuulemmeko sen?
Tästä lisää: https://kiasma.fi/nayttelyt/dafna-maimon/
Kivi, paperi ja sakset
Näen tulitikun. Tunnen nenässäni raapaistun tulitikun tuoksun. Makustelen nimeä kivi, paperi ja sakset. Nuo alkukantaiset asiat. Toinen asia johtaa toiseen. Tulitikku herättää pohtimaan teoksen tekotapaa. Paljonko työtunteja on vaatinut? Mistä idea tähän on lähtenyt? Mietin, että olen kuin sammutettu tulitikku. Loppuun poltettu, vailla päämäärää. Silti olemassa.
Claes Oldenburg: Sammutettu tulitikku
Mietin, että joskus asiat ovat vaan niin yksinkertaisia tulee mieleen. Ajatus tulee salamana mieleen; raapaise tulitukku suolen tyhjennyksen jälkeen. Näen yhtäläisyyksiä eri näyttelyiden kesken. Öljyä tarvitaan suoliston ylläpitämiseen. Toinen asia johtaa toiseen.
Öljyinen tunnelma
Värien maailma on kiehtovaa. Tässä teoksessa on läsnä vahvasti öljyisyys. Kiiltävä aines, joka jättää vanaisen jäljen. Raskaus. Öljyn merkitys ihmiselämässä on merkittävä. Taide lisää tietoisuutta. Olemme oikeastaan öljyn ympäröimiä. En ole aiemmin ajatellut mihin kaikkialle öljyä tarvitaan.
Värien kavalkadi on ihana. Valo, auringonlaskut ja - nousut. Lumous ja tuho. Kuten taiteilija on sen kuvannut.
Jacob Dahlgrenin abstraktion ihmeelliseen maailmaan voi kävellä sisään. En kuitenkaan niin tee vaan tyydyn katselemaan värien leimahduksia. Kuuntelemaan sen sisältä tulevia kikatuksia. Minua naurattaa. On mukavaa, että pääsemme osallisiksi taiteen kokemiseen. Tuo iloa arkeen. Taide tulee lähelle ihmistä.
Nauhojen värikkyys resonoi minua. Pysähdyn vain olemaan. Katselemaan. Astelen valoa kohti.
SUURI PITSI
On Helena Hietasen näyttävä teos, joka vaihtaa väriään katselmuksen aikana. Jään sitä tuijottamaan. Olen hyvin kiinnostunut valon teemasta. Valoa me tarvitsemme tähän aikaan maailmassa, jossa on paljon pimeyttä. Päässäni alkaa soimaan; Elämä on valoa ja varjoja. Todella kaunis teos. Täällä viihdyn pitkään vain istuen omassa rauhassani. Piilossa kaikesta. Oma täydellinen hetki.
MARIA DUNCKER, KANSALLISPUVUT
Minusta tämän näyttelyn hauskin teos on tehty kierrätys muovista. Muistojen puistossa astellen. Mennyttä aikaa, kun asuin vielä Rovaniemellä. Muovipussit, jotka on kerätty, liittyvät aikaan jolloin oli vielä Valintatalo. Oliko tuolloin kaikki paremmin? En tiedä, mutta sisälläni läikähtää jokin haikeus. Saa myös miettimään mitä kierrättämällä saa aikaan. Kaikkea ne keksii. Täytyy sanoa, että taidokasta.
Astellen portaita alaspäin katseeni osuu Nina Beierin teokseen Women and Children. New Yorkista saakka Helsinkiin muuttanut suihkulähde on omiaan kertomaan myös tästä ajasta. Heikoimpia on autettava. Sen silmistä valuu kyyneleitä mikä tekee siitä suihkulähteen.
Kiitos Kiasma! Oli jälleen niin antoisa kokemus risteyskohdassa taiteen ja ihmisten äärellä. Lähden astelemaan kohti Finlandia taloa. 2.8. alkaa seuraavanlainen näyttely "Valoa kohti". Mieleni kestää yhden taide aistimuksen päivässä. On hyvä seurata hetki jotain ihan muuta. Täällä tuoksuu puun tuore tuoksu. Tästä tulee lapsuuteni lappi jotenkin mieleen. Luonnossa kasvanut. Luonnon kokemuksen voi löytää ihan mistä vaan mietiskelen.
Kävelen Finlandia-talon oikeanpuoleista sivua pitkin kohti Töölönlahtea. Täällä on kukka keidas keskellä taide keskittymää. Tänne tulen vielä uudelleen. Täällä on monta aistikasta kokemusta.
Kelloköynnös
Katselen kukka istutuksia, jotka iloksemme on laitettu tähän ympäristöön. Google on siitä mukava, että pystyy hakemaan ajantasaisen tiedon jostain kasvista. Oppii uutta kokoajan ihan vaan kävelemällä. Töölönlahti jää mieleeni. Sen ympärillä on puistomaista metsää, jonka uumeniin lenkkeilijät sukeltavat.
Tähän on hyvä päättää tämän päiväinen retki.
On hyvä jättää mieleen jotain kaunista näkymää. Jotain jonka vuoksi voi palata tänne aina uudelleen.
Adios Amigos!
Seuraaviin seikkailuihin!
Kommentit
Lähetä kommentti