Ihan turistina Helsingissä
Olen ihastunut
Kesän ajan olen tutustunut syvemmin Helsinkiin. Helsingin eri kaupunginosat ovat tehneet minuun vaikutuksen. Usein kuulee Helsingistä puhuttavan sen keskustan kautta. Mutta Helsinki ja sen lähi-alueet ovat niin paljon muutakin. https://www.myhelsinki.fi/
Ikinä en muuta Helsinkiin
Tänne olen jälleen päätynyt. Kolmas kerta toden sanoo. Tosin asun Espoossa, joten Helsinki on oiva paikka lähimatkailuun. Matka metrolla maksaa vain 3.20. Lähden Espoon Matinkylästä matkaan. Hyppään pois Kampin metro asemalla. Jatkan matkaa tarkoituksena päästä ihastukseni kohteeseen Eiran kaupunginosaan. Eiran rantaan. Merenrantaan. Uskomatonta. Tarvitsee kävellä vain noin 2 kilometrin päässä Kampin liikekeskuksesta ja olen jo merenrannalla. Fredrikinkadulla aistin vanhan ajan tunnelmaa. Ihan kuin astelisi jossain menneessä ajassa, mutta modernilla tavalla.
Pysähdys Punavuoressa
Istun Johanneksen kirkon puiston penkille. Varjoisten puiden alla on helteellä viilentävää ja miellyttävää. Ihmiset tulevat viltteineen puistomaiselle ruohikolle viettämään kaunista kesä päivää. Pystyy aistimaan hyvää henkeä. Rauhalliset ovat energiat. Turistit näyttävät viihtyvän. Kuulen puhuttavan ainakin saksaa ja ranskaa.
Johanneksen kirkko
Penkillä istuskellessa näen kauniita rakennuksia, sydämen muodot koristavat vanhaa jugend tyylistä rakennusta. Nautiskelen vain tästä hetkestä. Kiireettömyydestä. Ohi viilettää raitiovaunu. Sen hauska mukava kolina kuuluu menee nopeasti ohitse. Puut humisevat tuulessa. Rauhan voi löytää missä vain, mietiskelen.
"Mäpsi" kertoo
Tutkiessani aluetta Johanneksen kirkon puiston penkillä huomaan, että noin 500 metrin päässä korkeavuorenkadulla sijaitsee arkkitehtuuri- ja designmuseo https://admuseo.fi
Upea museo rakennus on kuin palanen Latvian Riikaa, jossa vierailin viime tammikuussa.
Täällä saa tällä hetkellä ihastella esimerkiksi Maija Lavosen tekstiilitaidetta. Valo kiehtoo minua monelta eri kantilta.
En tosin tällä kertaa astu museoon sisään, vaan tyydyn ihastelemaan Lavosen töitä googlettamalla. Samalla voi tutustua ihmiseen jollain tasolla. Sellaiseen ihmiseen, joka on jättänyt jälkensä.
Maija Lavonen oli aikansa edelläkävijä. Tekstiilitaiteilija, jonka upeita teoksia saa ihastella design museossa. Rohkea nainen. Hänen poikansa Kuutti Lavosen teoksissa pystyy aistimaan kasvoilta erilaisia tunnetiloja vahvaa ihmisyyttä, syvää herkkyyttä. Omalla polulla pysyminen vaatii vahvaa uskoa itseensä ja tekemiseensä. Venettä yritetään keikutella sen molemmilta puolilta. Ja näin syntyy jälkeä, joka jää elämään vielä kuolemankin jälkeen.
Isolle Roballe
Kuten paikalliset tätä kutsuvat. Punavuoressa leppoisa tunnelma jatkuu. Eipä uskoisi, että ollaan niin liki Helsingin keskustaa. Pienet ihanat terassit täyttyvät lounastavista ihmisistä. Silti täällä vallitsee rauha. Rakennukset henkivät eurooppalaista tunnelmaa. Tämä on kuin oma pieni kaupunkinsa isomman kaupungin sisällä. Kirkolta päädyn Isolle Roballe, kuten paikalliset tätä kutsuvat.
Yhtäkkiä päässäni alkaa soimaan Skädäm - yhtyeen "Katujen kuningatar". Tuntemattomat ovat mieleni sopukat; pää on yhtä aikaa jukeboksi, kartanlukija ja muurahaisten pesä.
Tunnelmasta toiseen. Viehätyn puusta sisustus elementeistä ja viinitynnyreistä. Viinitynnyrin aromimaailmaa hallitsee aistimuistoissani vanilja ja toffee. Haikuja viinimestarin ajoilta.
Luulin ensin, että saavun hotelliin, mutta Astoria onkin juhlasali Iso-Roobertinkadulla. Tässä vaiheessa olen jo unohtanut mitä tietoa piti etsiä googlesta. Niin niin se Astoria. Hotelli Astoria löytyy Sorrennosta Italiasta. Yksi unelma matka kohteistani. Nyt täytyy tyytyä hetkeksi haaveilemaan. Tässä vaiheessa on jo kerennyt soida Toto Gutugnon "L" Italiano" päässäni.
On mieleni melkoinen pikajuna, jonka eri vaunuissa tapahtuu mittaamaton määrä asioita.
"Se on karaokemesta", sanoo mies, joka seisoo kadulla. Vanha herra katselee minua kädet selkänsä takana, kun tuijotan Swengin kylttiä ehkä jopa liian pitkään. Tulee tunne, että mies ihmettelee mitä kuvaamista tuossakin on. Naurattaa. Kiitän tiedosta ja jatkan matkaa.
Jos tämä ei ole eurooppalaista maisemaa niin mikä sitten?
Mitä ihmettä? Camping alue Helsingissä. Tutkailen asiaa tarkemmin. Täällä voi drinksuttelun lomassa pelata mini golfia. Miten kivaa ajanvietettä syksyn tullen.
Matka jatkuu tuttuun tyyliini poukkoilen siellä täällä "tanssiaskelin" yksi eteen, kaksi taakse. Intuitiolla mennään. Kaunis Aleksanterin Teatteri sijaitsee Bulevardilla Albertinkadulla.
Aleksanterin teatteri kiehtoo. Sen sisällä on takuulla koko elämän kirjo eri värein.
But my heart will go on, jalat eivät niinkään.
Eiran kymppi. Pitsimäinen rakennus tuolla kauempana tuo mieleeni tammikuisen matkani Latvian Riikaan.
Keltainen rakennus. Keltainen väri.
Se on onnellisuuden ja optimismin, valaistumisen ja luovuuden, auringonpaisteen ja kevään väri.
Mikael Agricolan kirkko Eira-Punavuori
Sisustus elementtejä ravintolan tapaan
Cafe Amore: Rakkaudella Crepes💖
Vihdoin perillä Eiran rannassa. Matka kesti niin kauan, että perillepääsy tuntui jo mahdottomalta. Istuskelen ja nautiskelen meren kuohunnasta. Ja jälleen alkaa soimaan muistojen biisi päässä;
"Katson autiota hiekkarantaa, ajatukseni mun kauas kantaa, katson autiota hiekkarantaa, meri vaahtoaa kuin lasta kantaa" - Katri Helena -
Kiveä, kalliota, puuta.
Täytyy hetki tuijotella tyhjyyteen, jotta mieli rauhoittuisi.
Uunisaari Helsingin edustalla
"Kimmeltävä meri, kuin timantit sen pinnalla, loiskien elämää, iloiten"
"Missä ikinä kulkee, sinne mihin johtaa, meritie sininen, tyrskyjen päällä kelluen, ihmismassaa johtaen, maille kaukaisille, teille koskemattomille, aavoille, ulapoille, perillä, tuntematonta maistaen" -Kirsi-
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
Adios amigos💗
Kommentit
Lähetä kommentti