Kolmen saaren kävelymatka
Saarikiitäjä
Yksi päivä havahduin seikkaan miten olenkaan ajautunut viimeiset vuodet saarille. Tiedostamattani olen kierrellyt tutustumassa Kreikan saariin, kerran myös Kyproksella ja Mallorcan Santa Ponsassa. Saaria, joita yhdistää S-kirjain ja joissa en ole aiemmin vieraillut. Niin nytkin ässällä alkaa myös seuraava saarikohteeni.
"Silmä silmä nenä suu, mikäs muu", hiipi mieleeni tästä kuvasta. Sinisilmä ja mustasilmä.
Päämääränä Seurasaari
Suomessa kiertelin kesällä Helsingin kauniita saaria. Saarissa minua kiehtoo niiden autenttinen kauneus. Luonto on usein läsnä. Aistin aitoja energioita, rauhaa ja läsnäoloa. Usein saaria ympäröi kokonaan tai osittain jokin vesistö.
On kuljettava ensin Lehtisaareen. Käveltävä sen läpi Kuusisaareen.
Kuusisaaren kupeessa
Eräänä aurinkoisena maanantaina kesän kääntyessä syksyyn intuitioni ilmoitti, että nyt on aika toteuttaa pitkällinen aikomus kävellä Seurasaareen. Matka taittui mukavasti oranssilla maanalaisella Matinkylästä Keilaniemeen. Kehossa tuntuu aina mukavan kuplivalta lähteä matkaan. Mitä tahansa voi tapahtua. Vastaan kävelee ranskalainen mies kysyen, voiko tämä auttaa minua pyöriessäni ympyrää Kuusisaaren alkupäässä. "Is there possible to walk by the seaside", kysyn. Mies vastaa minulle ranskaa murtavalla englannilla ettei tiedä, mutta ei ole oman käsityksensä mukaan. Mies itse on tulossa Didrichsenin taidemuseolta. Juttelemme hetken. Lopulta jatketaan matkaa omiin suuntiimme.
Didrichsenin taidemuseo sijaitsee matkan varrella Kuusisaaressa. Kartasta näkee hyvin kävelyreitin. Pysähdyn ottamaan kuvan hehkuvista taivaisiin kurkottelevista käsistä museon pihan alueella. Mietin mistä aineksista kädet on tehty.
Matkaa Keilaniemestä kävellen Lehtisaaren ja Kuusisaaren kautta Seurasaareen tulee noin 6 kilometriä. Pyörällä matka taittuisi kätevästi, mutta kävellen voi pysähtyä aistimaan saarten taikaa ja ottamaan valokuvia. Oikealla näkyy pian Tamminiemi.
Pysähdyn katselemaan Tamminiemeä koivujen välistä. Voi nähdä Nissenin perheen hyörivän pihamaalla. Täällä ovat asuneet monet ihmiset luoden sille tarinaa muun muassa Kyösti Kallio, jonka tuima-ilmeisen tuijotuksen tunnen vieläkin mummolani seinältä.
Jatkan kävely matkaa sopivan lämpimässä aurinkoisessa säässä. Tekisi mieli juoda jotain. Saavun Meilahden kartanon maille keltaiseen rakennukseen. Tämä perinteikäs kohtaamispaikka voisi tänäkin päivänä herätä eloon yhteisöllisyyden merkiksi.
Astuessani Meilahden kartanoon nenääni hiipii kiusoitellen kanelinen tuore pullan tuoksu. Sorrun siihen. "Ihana kahvihetkipaikka", ajattelen katsellessani samalla taidetta. Silmien verkkokalvoille aistien kautta soljuu upeita värejä, tuntemuksia maalauksista. Valaistunut.
Värien ilakointia. Taulusta tulee mieleen satunnaisia pyhiä kohtaamisia, joita itsekin aika ajoin saan kokea.
Aistittuani teoksia ja nautittuani tuoretta kanelipullaa jatkan matkaa. Josko kohta olisin siellä Seurasaaressa. Kävelymatkani saattaa joskus hieman venähtää uteliaisuuteni vuoksi. Edessäni näen keltaisen huvimajan korkealla tuoksuvien havupuiden keskeltä. Voi melkein kuulla leikkivien lasten iloisen kirmailun.
Vihdoin Seurasaaren sillalla. Istuskelen hetken valkoisella penkillä ja katselen ihmisiä. Mietin tarinoita, joita jokainen heistä kantaa mukanaan. Saatan jopa keksiä tarinoita. Seurasaari
Seurasaari huokuu pitkää historiaa. Saari on ihana ulkoilu- ja retkeily alueena, jossa voi kävellä metsän keskellä ristiin rastiin opastetuilla poluilla. Hypätä uimaan ja rentoutua saunassa. Alueella on myös museoita ja siirrettyjä ulko rakennuksia kuten Aleksis Kiven mökki tai Sauvon kirkko rakennus.
Tuoreen puun tuoksua
Vanhan puukirkon tunnelmaa. Karunan vanha museokirkko, joka on siirretty Seurasaareen Sauvosta Varsinais-suomesta.
Lue mielenkiintoinen tarina:
Puhelinkoppi, joka on kuullut monenlaisia tarinoita, juoruja ja tuntenut tunteita.
Hollantilaisen pariskunnan kanssa sitä yhdessä ihmettelemme.
Tiilten tuimaa tuisketta punaisen värin intohimoista leiskuntaa. Yhtäkkiä kuulen espanjan kieltä. Espanja on minulle tärkeä kieli. Ymmärrän pienen pojan puhuvan isoisälleen kertoen missä he ovat. Hymyilen.
Luonnon tutkiminen on aistimista kaikilla aisteilla. Tätä kaikkea on monipuolinen Seurasaari.
Näihin kuviin näihin tunnelmiin päätyy tämänkertainen saariseikkailuni. Istun hetken kivellä ja katselen merelle. Kiitän tästä kokemuksesta.
Adios Amigos✋
Kommentit
Lähetä kommentti