Elämäni pituinen matka

"AINA MATKALLA JONNEKIN, MIHIN IKINÄ PÄÄTYYKIN" 

-Matkustaja, Egotrippi-

Näin vuosikymmeniä myöhemmin on armollisempana itselleen helpompaa katsella mennyttä. Huomata miten matkailun parissa lapsuudessa luotiin jo iso osa nykyistä minuutta. Matkanteko on veressä. Hyväksyen sen miten paljon olen saanut edetessäni paikasta toiseen. Kiitollisuus kaikesta.

"Somewhere over the rainbow, way up high, theres a land that i heard of once in a lullaby"  -Harold Arlen / Yip Harburg-

Menin syntymään Kemiin vuonna 1974. Asuimme tuolloin Torniossa, mutta luonnollisesti vauva-aikoja en voi muistaa. Lapsuudesta muistan pieniä paloja sieltä täältä. Muutimme Torniosta jossain kohtaa Kurtakkoon. Tämä pieni kylä sijaitsee Ylläsjärven ja Kolarin välillä. Tarina kertoo, että Kurtakossa asuessamme, vedin tyynesti keltaista ankkaa perässäni talomme läheiselle maantielle, yhtäkkiä kuului rekan jarrutus äänet. Olin päättänyt lähteä keltaisen vedettävän ankan kanssa seikkailulle. Luonnollista päättäväisyyttä minulle, äiti oli kauhuissaan. Jo tuolloin minussa asui ilmeinen rohkeus edetä ja valtava halu nähdä ja kokea maailmaa. Muutimme sittemmin Kolariin isäni kotitaloon, jossa suurimman osan lapsuudestani vietin. https://kylienkolari.fi/kylienkolari/kurtakko/

Ilman kenkiä on edelleen mukava tallustella aina kun on mahdollista😁

YLLÄS KOLARI

Ylläs tunturi jakautuu Äkäslompoloon ja Ylläsjärveen. Ensimmäinen kosketukseni matkailuun syttyi Ylläksellä. Ylläs näytteli lapsuudessa ja nuoruudessa vahvasti pääosaa. Matkailu on ollut keskeinen osa sekä isän että äidin puolen suvuissa. Matkailijoita palvellen ja aktiivisesti matkaillen siellä täällä. "Kai se on meillä verissä", totesi edesmennyt mummoni.

"Tampereen Pyynikin ja lapin maisemissa on jotain samaa"

Muistan Kolarista joen, joka erottaa suomen ruotsista. Metsämaisemat. Muistan, että kiipesin talon katolle katselemaan maisemia. Jälleen aiheutin äidille sydämen tykytyksiä. Ylläkseltä muistan solisevan puron ja ylvään tunturi maiseman sekä enoni sahan laulamat irvistelevät peikot pihamaalla. Itikoiden ininän korvan juuressa sen laskeutuessa syömä tauolleen. Tuulen myötäiset keltaiset kullerot, joissa kärpäset viipyilivät. Muistan moottorikelkan bensan tuoksun. Turisteille myytävän lämpimän mehun marjaisen tuoksun. Muistan isäni Mersun takapenkillä istuessani nähneeni ikkunasta käkkyrä oksaisen männyn, jota tuijotin kuin taivaallista ihmettä.

Pohdiskeleva minä😊 olen aina tykännyt pohdiskella kaikenlaista maan ja taivaan väliltä😇

Muistan Pakasaivon, joka näyttäytyi minulle lapsena pelottavana paikkana ja josta kerrottiin tarinaa pohjattomana mustana aukkona, joka nielee ihmisiä ja jota maahiset suojelevat.

Karkailin lapsena paljon. Synnyin kai bensaa suonissa. Olin aina menossa jonnekin, en tiennyt päämäärää, mutta johonkin piti päästä. Minussa heräsi loputon uteliaisuus kaikkea ja kaikkia kohtaan. Muistan Kolarista lähimetsän, jossa punaiseen pohjastaan hiukan ruosteiseen kottikärryyn keräsin kasveja, joita nimesin itse keksimilläni latinankielisillä nimillä. Myöhemmin tämä näkyi haluna opiskella englantia, ruotsia ja espanjaa. Kielitaidoista on ollut myöhemmin hyötyä suuresti niin aiemmissa työssäni kuin matkoillakin.

Barcelonassa 2022, jonka teimme äitini kanssa ennen tämän matkaa tuonpuoleiseen samaisena vuonna. Lempi kaupungissani Barcelonassa olen käynyt ainakin 4 kertaa.

Kolarissa asuessa vesistöt kuuluivat leikkeihin, styroksin päällä tasapainoilu rakennustyömaalla muodostuneisiin vesilätäköihin, melana katkennut oksa, joka vielä tänäkin päivänä näkyy tarpeena päästä Sup-laudan päälle.

Tampereen Pyhäjärvellä suppailemassa

Metsän näen yhä edelleen täynnä vaurautta, ihmeellisenä paikkana, josta voi mielikuvituksella kehittää mitä vaan. Metsä mielen rauhoittaa.

"Lapin juuriltaan pieni ponnistaa, maailmalle katoaa, unelmiaan kohti seilaa". -Kirsi-

Hiekkakasat kuvittelin lapsena vuoristoiksi, joidenka ylittäminen aiheutti minussa jonkin tunteen siitä, että olin saavuttanut jotain huikeaa. Päässyt vuoren huipulle. Katselin jonnekin kauas. Olisipa kiikarit. Hiekkakasan huipulta maailma näyttäytyi upeana ihmeellisenä tutkimus matkana. Tuolla jossakin on jotakin minua varten.

Moottoritie on kuuma, kaupunkien valot mulle huutaa - Pelle Miljoona- Ari Taskinen

Pienenä karkasin naapuriin ihmisiä tapaamaan varmaan rasittavuuteen saakka. En muista pelänneeni mitään tai ketään. Äiti soitteli naapurista minua kotiin, mutta minä olin jo kerennyt siirtyä kuin lipevä ankerias.

Hei mummo! -Suvi Teräsniska-

Mummola oli keltainen talo nelostien varressa Muonion Tapojärven kylässä. Tämä oli lapsuuteni inspiroiva ympäristö. Lapsena aikeenani oli kävellä Kolarista mummolaan, jonne on 30 kilometrin matka. Pettymys oli suuri, kun joku otti minut kyytiin muutaman kilometrin päästä ja vei takaisin silloiseen taloon, jossa asuin, jota en kodikseni tunnistanut. Mummolassa viihdyin.

Kuva suomen passista. Edesmennyt lapin mummoni luki minulle Eino Leinon runoja. Suomen passia olen aina arvostanut suuresti, koska sen avulla pääsee uusiin maailmoihin.

Tapojärven mummolassa oli kaikkea jännittävää. Oli ulkovarasto, jossa kokeilimme serkkujen kanssa erilaisia rooli vaatteita. Oli hauskaa kuvitella olevansa joku toinen. Puun tuoksuisessa liiterissä vaarilla oli mielenkiintoisia kapistuksia. Hiiriä vilkuilin klapikasan takaa. Mummon kasvimaalla muistan ihmetelleeni värikkäitä eri muotoisia tapauksia. Miten ne sieltä noin vain tupsahtelevat esiin ruskean maan seasta oranssit ja vihreät, marjat siniset ja oranssit mättähillä.

"Lähden maailmalle etsimään itseäni, syvältä itsestäni" - Pelle Miljoona, Moottoritie on kuuma-

Rovaniemi

Elämäni matkalle on sisältynyt monia paikkakuntia ja satoja ihmisiä, jotka ovat ohjanneet etenemistäni paikasta toiseen. Rovaniemeltä teimme ensimmäisen ulkomaanmatkan Espanjan Lanzarotelle. 

Espanjan Lanzarotella 1988

Tämä matka on jäänyt sieluuni. Oli kuin olisin tullut kotiin. Meri ja rannat tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Tuosta matkasta jäi kytemään unelma jostakin. Sisäinen palo edetä. Mieleeni on jäänyt ensimmäinen jännittävä lentomatka jättikokoisella Finnairilla, jonne sulautuivat matkustajat vaaleanpunaoranssi raitaisiin penkkeihin. Kun lähdettiin kiitoon muistan pidelleeni penkistä. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen. Myöhemmin oleskelin espanjassa kolme kuukautta  jossa aloitin espanjan kielen opiskelun. Päätin, että espanjaan vielä palaan. Espanjan rannikkoa on tullut kierreltyä Gibraltarilta Barcelonaan saakka, myös Espanjalle kuuluvia saaria kuten Mallorca, Lanzarote ja Gran Canaria.

Mallorca Santa Ponca 2024

Rovaniemellä asuessani ajauduin ravintola töihin. Kävin työn ohella iltalukion ja opiskelin englannin kielen kunnolla. Rakkaus kirjoittamiseen kyti jo minussa, äidinkieli oli lempiaineeni. Ravintolatyö vei kuitenkin vuosiksi mennessään. Sen avulla olen edennyt, josta olen tänä päivänä kiitollinen. Olen saanut matkustaa, asua paikassa jos toisessa ja tavata valtavan määrän erilaisia ihmisiä, jotka omalla tavallaan ovat opettaneet niin paljon.

Jyväskylä

Valmistuttuani ylioppilaaksi 1997 muutin Jyväskylään, otettuani esiin suomen kartan, johon tähtäämäni sormi osui. Hain hotelli-, ravintola- ja suurtalousalan opinahjoon Jypoliin ja pääsin sisään. Hotellissa pääsin tekemään kaikkea mitä hotellimaailma sisälsi. Tykkään vieläkin hotellin kansainvälisestä ilmapiiristä ja avaruudesta. Sain ystäviä, jotka vielä tänäkin päivänä ovat matkallani mukana tavalla tai toisella. Ehdin asua vuoden sisään Kuokkalan ja Harjun kaupunginosissa. Jyväskylä ei kuitenkaan ollut minun juttuni.

Paluu Aurinkolahteen Vuosaareen 2024

Helsinki

1998 valmistuin Jypolista ja muutin Helsinkiin terassi kesätöiden perässä. Sattui sateinen kesä. Asuin tuolloin Vuosaaressa. Vuonna 2024 kävin kirjoittamassa Aurinkolahdessa viikon verran. Muistin kadun, jossa asuin joskus, vaikkakin maisema on kovin muuttunut. Aurinkolahti on kuin pieni palanen ulkomaita. En voinut aavistakaan, että vuosia myöhemmin palaisin näihin maisemiin opiskelemaan matkailua ja kirjoittamaan.

Tampere 

On yksi lempi kaupungeistani, jossa lapissa asuessamme pienestä pitäen olen monet kesät viettänyt. Itä-Aureessa maatilalla. Kaukajärvellä mummolassa, jossa oli päästävä ensimmäisenä kylpyyn, syntyi rakkaus veteen. Hervannassa tädillä vietettiin aikaa. Aleksanterinkatu oli ensimmäinen keskusta asunto, jonka ytimessä olikin ihmettelemistä, kun heräsi muuton jälkisenä ensimmäisenä aamuna huutoon; Mika Häkkinen, joka oli voittanut maailmanmestaruuden. Tampereella tuli asuttua Lielahdessa, Pyynikillä, Ylöjärvellä, Härmälässä ja keskustassa Näsilinnankadulla. Monenlaista olen saanut kokea Tampereella, jossa lopulta tuli asuttua yli 20 vuotta. Pyynikki on voimapaikkani johon palasin valokuvaukseen syksyllä 2025.

Tampereen Pyynikki kirjoitustuokio. Luonto inspiroi.

Tampereelta teimme ulkomaan matkoja muun muassa Italiaan, Kreikkaan ja Portugaliin.

Työkeikkoja tein Leville, Rukalle ja Ylläkselle. Catering keikkailin Tampereen lähikunnissa Kangasalla, Ruovedellä ja Pirkkalassa.

Viinin viemää

Viinimestarin pesti ravintola Näsinneulassa vei minut tutustumaan viinimaailmaan ja viinialueisiin. Erittäin rikasta aikaa monella tapaa, mutta myös varjopuolien sävyttämää. Tuolloin ihastuin Turkuun, koska kävin viinikoulua Turussa. 

Turku Hirvensalon silta. Valo on kiehtonut minua aina, mikä esiintyy todella monissa valokuvissani.

Viinitilamatkoja teimme muun muassa Italian Friuli-Venezia-Giuliaan sekä Ranskan Bordeaux iin ja Champagnen alueille. Ihastuin viinitilojen kauniisiin maisemiin. Suoriin vihreisiin viiniköynnös riveihin, auringon häikäisemiin rypäleterttuihin, jotka kimaltelivat timantteina auringossa. Vaikuttaviin vuoristoihin. Rauhaan ja siihen aitoon luonnon tilaan mikä viinitiloilla usein vallitsi.

Writer paper by vineyard

Alicantessa viinitilalla 2018 L´Alfas del Pi, Bodegas Enrique Mendoza

Ruka

Kävin töissä kolmena talvena Rukalla, kesät vietin Tampereella. Löysin Rukalla kävelemisen. Luonto yhteys palasi, joka oli ollut vuosia hukassa. Kävelin usein jopa yöllä tähtitaivaan alla majapaikallemme. Tämä oli erittäin tärkeää aikaa luontoyhteyden uudelleen kokemiseen. Luonnon positiivinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin on kiistaton totuus. Luonto ja käveleminen ovat toimineet minulle terapeutteina myöhemminkin monissa elämän haastavissa ajoissa.

Rukalle

Valokuvaus kävelyllä Turussa Uittamolla 2022

2011 irtisanouduin Näsinneulasta aikomuksenani muuttaa takaisin Lappiin. Kohtalo kuitenkin päätti toisin. Työkuviot siellä eivät onnistuneetkaan vaan jäin hetkeksi tyhjän päälle. Jälleen päädyin Helsinkiin työn kautta ja asuin Laajasalossa. Palasin pian kuitenkin Tampereelle työrupeaman jälkeen. Jotain oli kai vielä kesken.

Tampereen Pyhäjärvellä melonta retkellä

Tein ravintola työtä keikkaillen ja opiskelin monenlaista, olin sivutoiminen hyvinvointialan yrittäjä. Hermoratahieronta, aromaterapia ja hyvinvointituotteet veivät sydämeni. Pidettiin kivoja sosiaalisia iltamia hyvinvoinnin parissa. Järjestettiin kerran myös hyvinvointitapahtuma.

Asioita on tapahtunut luonnollisesti kunhan on vain uskaltanut liikahtaa johonkin suuntaan ja tarttua tilaisuuksiin.

Tampere Tammelan kaupunginosa

2018 Espanjan matkalla Alicantessa sanoin asuntoni irti Tampereen Härmälästä. Jälleen oli etenemisen merkit ilmassa. Muutin hetkeksi Nokialle serkkuni nurkkiin. Sieltä aikomuksena muuttaa Turkuun, jonne niin kovasti tuolloin haikailin.

Tämän kuvan otin Turussa eräässä kahvilassa tietämättäni, että miten merkityksellinen siitä lopulta tulikaan; matkakirjoittaminen.

Turku

Ja niinhän siinä kävi, että Turkuun päädyttiin 2018 keväällä. Turussa tehtiin valtava määrä puhdistusta, luopumista ja irti päästöä. Kerrytettiin matkalaukullinen kokemuksia. Asuin Raunistulan kaupunginosassa, joka oli kyllä viihtyisä paikka Aurajoen varrella ja josta pääsi lenkkeillen maaseudun rauhaan. Tykkäsin tosi paljon. Ajauduin pakon sanelemana kaupan alalle maksaakseni menneiden velkani jolloin muutin Vähäheikkilään pariksi vuodeksi. Hirvensalo kävi tutuksi työn kautta. Ruissalosta tuli lempipaikkani.

Turun Ruissalossa 2024

Turun Ruissalossa vietettiin kesiä merenrannalla. Turussa menetin äitini. Äiti jäi nuoruutensa Ruissaloon elämään puissa, tuulessa ja meressä. Paikkaan jonne hänen pitikin jäädä ja jossa tämä oli nuorena elänyt parhaat aikansa. Äiti oli samanlainen kulkuri. Hassua, että päädyttiin molemmat lopulta Turkuun.

Kaunis puistomainen Muistolehto Turku

Turussa palautui kirjoittamisen ilo. Kirjoitin koko kuusivuotisen oleskeluni ajan lähes joka päivä ilosta ja surusta, ihan kaikesta mikä vaan askarrutti. Kirjoitin aamusivuja, jossa voi vapaasti antaa tulla mitä tulee. Kävin useita kirjoittamisen kursseja. Turun pääkirjastosta tuli yksi lempipaikoistani.

Turun pääkirjasto valaistuna

Kolmas kerta toden sanoo

Sekä minä että äitini olemme opiskelleet Perhossa. Kaksi kertaa olen lähtenyt Helsingistä tyyliin "en ikinä muuta Helsinkiin". Sanat, joita ei kannata koskaan lausua, koska juuri niin siinä tulee käymään. 2025 ajauduin opiskelemaan matkailun osatutkintoa Perhon liiketalousopistoon. Jälleen olin ajautunut pääkaupunkiseudulle. 

Merellinen Helsinki näyttäytyy minulle laajemmin kuin ikinä. Helsinki on muutakin kuin keskusta. Avara ja monipuolinen pääkaupunkiseutu, jossa meri, metsä ja kalliot ovat läsnä joka päivä.

11.11.2024 alkoi matkani puolen vuoden matkailun täydennyskoulutuksessa, jossa ajauduin sattuman kautta lopulta opaspalvelujen opintoihin. Tämän myötä sain tutustua erilaisten opastusten kautta Kuusijärveen, Porvooseen, Vantaan ilmailumuseoon, Fazerilaan, Ateneumiin ja kirjastotalo Oodiin erilaisten ikäryhmien opastuksiin suomeksi ja englanniksi. Täällä elvytin blogini kirjoittamisen henkiin uusin sävelin. Kirjoittaminen on ihanaa.

Porvoon opastusretki kevät 2025. Pidin opaskierroksen aikamme merkittävästä kansallisrunoilija J.L. Runebergistä, johon liittyy vahvasti myös tämä Porvoon paahtimo.

Kaunis Vantaa Kuusijärvi kevät 2025 hyvinvointi retkellä

Espoo

Espoo on merenrantakaupunki. Asun luonnon lähellä noin kilometri meren rannasta. Yksi unelmani on toteutunut. Ei ehkä sellaisena kuin olin ajatellut, mutta kuitenkin. Täällä on avautunut kirjallinen puoleni aivan uudella tavalla. Hyödyntäen keräämääni materiaalia sekä itsestäni, elämänkokemuksistani että ihmisten tarinoista. Opin kokoajan lisää erilaisin kurssein; kirjoituskursseja, luontokursseja ja näyttelemisen riemua. Kirjoittajaklubin matkassa olen saanut herätellä luovuutta sen eri muodoissaan. Ruokin luovuuttani taiteella ja museoilla. Täällä pääkaupunkiseudulla luovuudelle on suuret mahdollisuudet usein jopa ilmaiseksi.

Espoo Matinkylän ranta maisemissa

Paluu Tampereelle

Ajaudun edelleen mielelläni Tampereelle tuon tuosta. On kiva käydä moikkaamassa ystäviä. Joka kerta Tampere on jollain lailla muuttunut samoin minä ehkä hitusen viisaammaksi. Väistämättä matkailu avartaa mieltä. Lähteminen muuttaa ihmistä. Kohtaamiset laajentavat maailmankuvaa. Syyskuussa 2025 päätin otattaa valokuvia itsestäni. Luonnollisesti Pyynikillä voimapaikallani. Yllätyin miten valokuvaus oli luonnollista. Ihan kuin olisin istunut aina siinä paikallani. Aika ja paikka oli oikea.

Espoossa 25.9.2025

Ilman elämänkokemustani ei syntyisi tekstiä. Kaikki tarinat on tarvinnut kuulla, tähänastinen elämä elää. Kirjoittaminen synnyttää tekstiä tuskasta ja ahdistuksesta käsin huumoria unohtamatta. Kaikenlaiset tunnetilat kulkevat ajassa mukana. Suru aikana tipahteli syliini otsikoita, joista kirjoittaa. Nykyään asioita, jotka tarvitsevat ravistelua, esiintuloa ja keskustelua ja pöyhimistä.

Ajoittain täytyy heittäytyä. Matkalla synttäri bileisiin esiintymään ja vetämään aisti aromein teemaista esitystä, josta blogini sai alku sysäyksen.

Kaksi viimeistä vuotta olen tehnyt pelkästään hyvältä tuntuvia asioita. Muuttanut aistimuistoani. Tullut siksi joka olen. Matkustanut, tavannut ihmisiä uusia ja vanhoja, muuttanut, opiskellut kirjoittamista, matkailua ja vuorovaikutustaitoja. Opetellut olemaan paikallaan omassa itsessäni. Möyhinyt itsestäni sen ihmisen, joksi synnyin lapsuuteni lapissa. Opetellut nauttimaan elämän pienistä yksityiskohdista. Valokuvannut ainutlaatuisia hetkiä. Heittäytynyt näyttelemisen maailmaan, tutkimaan elokuvan tekoa, hypähtänyt ihmisten keskelle.

Tyttö, joka katsoo merelle -Teleks-

Tämä on mini tarina matkastani kohti unelmia. Matkan teko ei ole missään nimessä helppoa. Se on kuin tanssi askelien ottamista. Yksi eteen ja kaksi taakse. Matka omaan itseeni on ollut pitkä, antoisa, mutkainen ja kuoppainen. Kuin hevoskärryillä istuisi monttuisella tiellä ja jossa hevonen karkaa, palaten ja edeten hitaasti tai nopeammin. Ajoittain on menty metsään, eksytty väärille poluille, mutta samaan aikaan matkanteko on ollut valtavaa riemua ja iloa, oivalluksia, ihmisiä ja täynnä elämää. Kaikesta tästä olen syvästi kiitollinen!

Joskus ihminen kadottaa itsensä määrittelemättömäksi ajaksi. Onneksi ihmisen mielellä on taito palata takaisin ja aloittaa alusta. Lapsena syntyneet asiat ovat jääneet mieleen ja kehoon aistimuksina, jotka tänä päivänä näkyvät intohimoina kirjoittamiseen ja matkustamiseen. Rakkautena luontoon, mereen ja kävelyyn.

Olkoon tämä tarina inspiraatioksi sinulle rakas lukija. Etene rohkeasti unelmaa kohti. Sillä jonain päivänä olet siellä missä sinun kuuluukin olla.

"Pitää elää sellainen elämä, että voi kirjoittaa kirjoja” -Erno Paasilinna-

Seuraaviin seikkailuihin💛💚

"NOUSIT KYYTIIN KERRAN, OLET KYYDISSÄ AINA" 

-Matkustaja, Egotrippi-

"Hän oli kuin tuuli, aina liikkeessä ja vailla juuria. Hän ei ollut koskaan paikallaan, vaan vaeltelee maailman ympäri etsien uusia seikkailuja.”

Adios amigos✍️🌏


Valokuvat: Oma galleria,
photographybyellaharjunniemi